Mielettömyys

Mielettömyys on siinä, että vaikka menee askel kerrallaan eteenpäin, elämän kehitys on kuin siniaalto. Joka menee ylös, tulee myös alas ( taas vanha itämainen sananlasku ).

Vaikka lyhyellä aikavälillä katsoo ihmisten luomaa maailmaa, näyttää että kaikki on mennyt eteenpäin ja kehitys on joskus huimaavan tuntuinen. Viimeksi kuluneet sata vuotta vaikka... kukapa olisi uskonutkaan? Mutta kun katsoo ihmiskunnan kehitystä vaikkapa 10 000 vuoden jaksoissa, huomaa kyllä, kehitys on kasvanut, sitten on tullut tuho ja lähes kaikki on romuttunut. Sama on toistunut useita kertoja, mutta aina samoin kuin siniaallon kuvaamana. Milloin tulee seuraava tuho? Milloin loppuu nykyiset sivilisaatiot nykyisessä muodossaan? Toivottavasti sellaista ei enää tue, että toivottavasti ihmiskunta oliis jo oppinut.
Ei ole oppinut ei, mielettömyydet lisääntyvät, vaikka kuinka sitä toivoisi ettei niin käy.

Hyvän ja pahan vuorottelu on luonnollista, sillä se noudattaa samaa kaavaa kuin syntyminen-kuoleminen, ilo-suru, päivä-yö, valoisa-pimeä, kesä-talvi, täyttyminen-tyhjeneminen, nousu-lasku, kehitys-taantuma, yin-yang...

Samalla kuin muistaa olleita ja menneitä kulttuureita ja sivilisaatioita, tulee samalla mieleen, kuinka pitkällä ihmiskunta olisikaan, ellei kukaan koskaan olisi tuhonnut mitään, ei sotkenut mitään, ei sotinut koskaan... Ties kuinka pitkällä maailmamme olisi! Hyvin luhyellä aikavälillä katsottuna näyttääkin, että maailma polkee paikoillaan, ei ole kehitystä, ei muuttumista, mutta se on varhakuvitelmaa. Planeetta jolla elämme, on jatkuvassa muutoksessa, samoin on se avaruus jossa planeettamme on... jatkuvassa muutoksessa. Jatkuva Muutos koskee kaikkea, elöllista kuin elotonta. Onko elötonta olemassakaan? Ei ole, sillä kaikki muuttuu, mikä nopeammin, mikä hitaammin. Jopa jumaliksi kutsutut muuttuvat... sillä ne unohtuvat samalla kun kato käy, ja kun ihmiskunta nousee uudelleen, synnyttävät he uudet jumalat, joihin sitten uskotaan tai ei, kunnes taas kukoistuksen jälkeen tulee vastaheilahdus ja kaikki särkyy, sitten taas alkaa alusta, tai toivotaan niin, että tulee alkamaan taas alusta.

Pohdin muinaisen Egyptin sivilisaatiota ja muistelen monia niitä, joista olen kuullut, joista on kerrottu olleen kauan sitten. Yhä viehättää etsiä Atlantis:ta, haaveilla El Dorado:sta, sukeltaa ajatuksissaan menneeseen aikaan, tai edes sukeltaa merten salaisuuksia katsomaan, vaikka ei sieltäkään totuuden totuutta löytyisi, mutta tärkeämpää onkin etsiminen kuin löytäminen.

Ihmettelen joskus sitä, miksi jotkut ihmiset haluavat särkeä, tuhota, tappaa. Kun toiset, kaltaiseni, haluavat rakentaa, kasvattaa, pitää yllä elämää ja suoda sen mahdollisuuden muillekin. En ole löytänyt muuta selitystä, kuin sen vanhan totuuden: Jokaisella voimalla on vastavoimansa, asioilla on aina kaksi puoltaan, yin ja yang... Sen symboolin kuvaaman löytää kaikesta. Se jaksaa aina hämmästyttää, kuinka viisaita olivat he tai hän, joka aikanaan keksi tuon maailmassa vaikuttavan kuvaajan!

Kun ajattelee raamattua, joka on enimmillään 2000 vuotta " vanha ", eli melko uusi teos. Itämaiset kirjoitukset ovat 4000 vuotta sitten kirjoitetut, näin sanotaan olevan. Koska oikeastaan nuo vanhat viisaudet ovat syntyneetkään? Jos ne vasta 4000 vuotta sitten on ylös kirjoitetut, kuinka kauan ne ovat ennen kirjoittamistaan kulkeutuneet suullisina ihmiseltä toiselle? Ehkä 5000 vuoota? Ehkä8000 vuotta? Kukaan ei tiedä, tai ehkä tietää, tai on ainakin tietävinään.

Taolaisiakin sanotaan näköjään uus uskonnollisiksi... sanojia ovat usein kristityt. Voi oikeastaan vain kysyä, ketkä niitä uus uskovia ovat, elleivät juuri vaikkapa kristityt, sillä kristinusko on syntynyt paljon myöhemmin kuin monet vanhemmat uskonnot. pakanoiksi leimataan kaikki, jotka eivät usko vaikkapa kristin uskon oppien mukaan, tai haukutaanko heitä sitten vääräuskoisiksi, tai milloin mitenkin. keskitien kulkijana on helpompaa, sillä on vapaa, koska on vapaa myös uskonnoista. Uskonnoista vapaa ei tarkoita samaa kuin ateisti, sillä keskitien kulkijana voi uskoa johonkin korkeampaan voimaan, vaikka ei kallistu mitenkään minkään uskonlahkon suuntaankaan, vaan pysyy sellaisista irti. Voi kai taolaisuus olla uskontoakin, mutta ennen kaikkea sen miellän maailmankatsomukseksi, eikä sillä ole sen enempää erityistä jumalaa eikä se siten ole uskontokaan.

No, uskon minä johonkin, uskon hyvään, sillä paha saa aina palkkansa, niin hyväkin saa palkkansa. Ei pahuus hyvyyttä kumoa. Sillä samalla selittyy maailman sivilisaatioiden nousut ja tuhot, mikä menee ylös, tulee aikanaan alas, kehitys on jatkuvaa niin kauan kun on elämää, siksi elämän vaaliminen ja suojeleminen on merkittävämpää ja tärkeämpää kuin tuhoaminen. Jos kaikki tuhotaan, elämä lakkaa eikä sen jälkeen ole enää yin-yang symboolin kiertokulkua ja tasapainottelua, jos siitä toinen vastavoima poistetaan. Jotta vastavoima on olemassa, sillä täytyy olla vastavoimansa, muuten on vain yksi voima... ja se olisi mieletöntä, koska se olisi mahdottomuus. Ei elämää saata esiintyä siellä, jossa on vain joko tai. Elämä vaatii molemmat voimat, eli kaksi voimaa, jotka muodostavat yhden voiman, jonka tasapainottelu synyttää vuorovaihtelut, voimat jotka maailmankaikkeudessa vallitsevat.

Pienimmästä suurimpaan, alkeishiukkastakin pienimmästä maailmankaikkeuteen, kaikki on jatkuvan muutoksen tilassa, aivan kaikki. Se on mieletöntä, mutta se on myös mielekästä, mutta ainakin se on mielenkiintoista seurata kulun kulkua, vaikka mihinkään ei puuttuisikaan, katselee vain sivustaseuraajana ja antaa muiden hämmentää soppaa.

Yleistä musiikista ja taiteesta:

Jokainen osaa piirtää, jokainen myös osaa laulaa.

Joka osaa kirjoittaa, osaa piirtää, sillä kirjaimethan ovat kynällä piirrettyjä kuvia, vaikka ne piirrosmerkeiksi tai kirjaimiksi mielletään: Kynällä kirjoittaminen on piirtämistä! saako käsialasta selvää, se on jo eri juttua, kukapa kaikkea taidettakaan ymmärtäisi?

Laulaminen ja soittaminen on samaa kaavaa noudattavaa: Jokainen joka osaa puhua, osaa laulaa. Ei kaikki laulaminen vaadi kultakurkkua, eikä kaikki laulajat kultakurkkuja olekaan... kuka välittää? Jos laulamaan haluaa alkaa, käy se helposti jos rohkeutta ja kiinnostusta riittää.

Kuinka tulla laulajaksi? Ensin pitää laulaa kaikenlaisia lauluja, jotta huomaa mitkä laulut ovat itseä lähellä. Sitten tulee hyväksyä, ettei oma ääni ei välttämättä sovi kaikenlaisiin lauluihin, ei edes niihin joita haluaisi laulaa. Omaa ääntä parhaiten vastaavat sävel-lajit ja laulut löytyvät laulamalla kaikenlaista. Voi vaivatta laulaa " Pennitön uneksija " tai " Ryysyranta ", Juokse sinä humma ", mutta rokkiin ei ääneni taivu, ei kovin ehjänä tai säröittä yllä muutenkaan korkealle... mutta se ei estä laulamista, tulee vain laulaa sellaisia lauluja joihin oma ääni riittää. sama koskee jokaista, jokainen osaa laulaa, mutta jokainen ei kykene laulamaan kaikkia lauluja, joten jokaisen laulamaan halukaan tulee etsiä ja löytää ne laulut joihin oma ääni parhaiten soveltuu... sama pätee piirtämistä, joillekin sopii naivismi, joillekin naturalismi, joillekin kubilismi. harva taitaa kaikki taiteen lajit, tai yltää kaikkiin ääni-lajeihin, mutta se ei estä laulamista , eikä edes piirtämistä, ei estä vaikka taideaineiden opettaja olisi ollut kuika tyrmäävä hyvänsä silloin joskus, mitäs me siitä surtaisiin.

Päiväunien paikka. Nukkuminen on mukavaa puuhaa, vaikka sitä ei raskisi tehdä, sillä rakastan elämää enkä haluaisi menettää hetkeäkään nukkumalla annettua aikaani pois.