Jos haluut saada, on pakko antaa

Pakko on ainakin kirjoittaa, sillä jokin sisäinen ajaa tekemään tätä. Ei se ole mikään sisäinen ääni, ei sisäinen tarvekaan, vaan joku sisäinen tunne, tai tuntemus. Sisäinen ääni sanoo: olen väsynyt, haluaisin nukkua, edes yhden tunnin lisää. Sisäinen tarve olisi tehdä teosta Many-Faces, joka tulla pulpahti mieleen tuossa pari päivää sitten ja jo tiedän millainen sen tulee olla, sillä näen teokset jo valmiina mielessäni ennen kuin olen laittanut vielä tikkuakaan ristiin asian eteen. Kuvina ajattelen, aina, ellen sitten tunteina ajattele.

En oikein koskaan ajattele mitään sanoilla, vaan kuvina, mielikuvina ja tunteina. Siitäköhän johtuu se, että minua sanotaan herkäksi? En tiedä, mutta ainakin ajatusten sanoiksi muuttaminen on vaikeaa monesti, ja niinpä usein joudunkin väärin ymmärretyn osaan, sillä kaikille tunteille ja tuntemuksille ei ole sanoja, kaikkea minkä kuvina mielessään näkee, on vaikea kertoa sanoilla just siten kuin haluaisi ja että kuulijakin näkisi kuvat samoin kuin ne ovat.

Minun pitäisi nyt siivota, mutta jostain syystä kirjoitan. Eihän siivoaminen mihinkään karkaa, mutta jokainenhan sen tietää, siivoaminen on tärkeää puuhaa, se ikäänkuin pitää yllä järjestystä vaikka se ei ole järjestys itse, vaan ainoastaan väline jolla pidetään järjestystä yllä. Niinhän se on poliisinkin laita... ei poliisi ole itse laki ja järjestys, vaan vain väline joka pyrkii ylläpitämään järjestystä. Käskynhaltija on siis yhteiskunnassa joku muu kuin poliisi. Minulta puuttuu käskynhaltija kotoa, kuten jokaisen kunnon poikamiehen kotoa. Sen kyllä huomaa kun katsoo ympärilleen, mutta ei se mitään, ainakaan kukaan ei motkota, eikä tule sapiskaa muutenkaan, vaan voi nauttia lokoisasti elämästään.

Vapaus on valita. Miksi yleensä kukaan valittaa asioista, jos on ollut vapaa valitsemaan ja ovat siten itse säätäneet kohtaloaan.
No, kyllähän sen tietää, valittaminen on kertomista että jokin asia on pielessä ja siis on peili, joka kertoo epäkohdista, tyytymättömyydestä. Tyytymättömyys on asia, johon jokaisen tulisi itse tarttua ja ryhtyä toimiin, jotta tyytymättömyys poistuu. Tyytyväinen on taatusti onnellisempi kuin tyytymätön.

Elämä on pitkänmatkan juoksu, jossa on toisinaan myös pikataipaleita.

Kun katsoo elämäänsä ja huomaa olevansa tyytymätön, ei ole mikään pakko jäädä tyytymättömyyteen, vaan voi toimia itse sen eteen, että tyytymättömyys poistuu. Ellei tee mitään, ketä voi syyttää tyytymättömyydestä? Itseään. Ainakin silloin, jos on vapaus valita. Jos on valinnut väärin, aina voi valita toisin.

Elämä on valintojen paikka. Jos valitset jotain, siitä seuraa jotain. Jos et valitse mitään, sekin on jo valinta, siitäkin yleensä seuraa jotain, eli mikään ei muutu ja sama jatkuu ellei pahemmaksi muutu, jolloin taas tulee hetki, jolloin peili vastaa: Pitäisikö valita toisin jo nyt? Pitäisikö uskaltaa olla rohkea, tehdä uusi valinta? Sekoittaa elämän korttipakka uudelleen? Moni on niin tehnytkin, kerännyt rohkeutensa ja kohonnut siivilleen kuin kotka, vaikka se on usein hyppy ilmaan korkealta, siivet jos kantavat, ei se silti ole hyppy pimeään.

Rohkea tulee olla. On vain oltava, muuten elää vain puolinaisesti, ja pian huomaa tyytymättömyyttä, josta alkaa purnaaminen tai valittaminen... ja onnetomana on onneton olla. Olen kokeillut, tiedän mille se tuntuu, ajattelenhan tunteina, tuntemuksina, ja vaikka ajattelen kuvina, ajattelen myös mielikuvina, eikä muistikuvatkaan ole mihinkään kadonneet, kuljetan niitä mukanani ainiaan.

Hetikohta mieleen tulee, kuinka pitkä aika on ainias? Se on hyvin pitkä aika, ei sillä ole muuta määritelmää kuin ikuisesti ajan alusta ajan loppuun. Koska aika loppuu? Lopussa, joka ei ole vielä koittanut, eikä koitakaan kuin vasta lopussa. Lopun alkukaan ei ole vielä tullut, sillä tänään on vasta loppuelämän ensimmäinen päivä, ja siis varsin hyvä päivä elää, alkaa rohkeaksi, sillä tänään voi valita toisin, josta seuraa tyytymättömyyden loppua, tyytyväisyyden alku on syntynyt, uusi tie on edessä, sen kun vain alkaa sitä kulkemaan, askel askeleelta ja ettei tilaisuus karkaisi käsistä, aloite tulee tehdä just nyt, eikä vasta viidestoista päivä, muuten seuraa viidestoista yö, ja alkaa taas kauhea parku ja katumus... joka ei mitään hyödyttäisi, sillä aika ei palaa.

Ole rohkea, sillä rohkea rokan syö, onnistua voi aina, epäonnistua vain kerran, joten mitäpä olisi menetettävääkään?

-------------------------------------------------------------------------------------------------

" Jos haluut saada, on pakko antaa ", lainattu lause Pave Maijasen esittämästä laulusta: Pidä huolta ( se kai sen nimi on? ) Kuinka viisaita sanoituksia ja oikeita elämän arvoja piiloitettuina musiikin sekaan. Suoranainen opetustarina siis, filosofiaa.

Kuuntelepa siis ja ajattelepa

klikkaa biisi soimaan