Löysin erään vanhan nettipäiväkirjani aikani penkomalla. Hällä väliä muista silloin julkaisuista teksteistä, mutta heitän " eetteriin " taas erään jo tuolloin vastauksia kaivanneen...
Helvetti huutaa, eikä Taivaskaan vastaa, missä on hän?
Kuin Aika katoaa, Usva nousee. Menneisyyteen huutaminen on kuin pimeään katsoisi, voi nähdä haamuja. Löytyikö Atlantis jo? Minne meni Midas, lentääkö Pegasos, vieläkö Ikaros kirjoittaa, elääkö Dominic? Pete, Vilppi, Omppu, Pipsa, Jartsa, Juice, Imppa, Eki... Kuinka monelle menetetyn ystävän haudalle minun on vielä vietävä kynttilät, ennen kuin aikani on off. Usva ei vastaa, vaikka yhä odotan. Peittikö Pajun jo Sinisammal? Aalto huuhtoi mereen rantaan jääneet jäljet. Mutta eivät kaipuuta.
Dominic A
Ja miksi minä en saa olla vain tavallinen ihminen? Sellainen jot nuo kaikki muut saavat olla.
Anyway, en vaivaudu suremaan edes tuotakaan, sillä musiikki on rakkauteni. musiikki poistaa tyhjyyden, poistaa yksinäisyyden, karkoittaa ikävän ja luo sisällön, koko maailmani. Voisin elää ilman musiikkia, mutta en halua elää maailmassa ilman musiikkia. Tämän sanottuani, en ole pitkään aikaan täällä, vaan aivan muualla ja palaan kun palaan, sitten kun.
tiistai 24. maaliskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti