Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa on sellainen olo ja hetki, jotta haluan kirjoittaa. Yli kuukauden oli " paastoa " kirjoittamisessa. Se olikin ensimmäinen kerta koko nettihistoriani aikana, kun oli tunne, etten halua kirjoittaa yhtään mitään. Tietokone on ollut huushollissa pian 7 vuotta, eikä aiemmin ole tarvinnut yllyttää kirjoittamaan...

Mietin, millainen oli ensimmäinen henkilökohtainen julkinen profiilini? En enää muista kovin tarkoin, mutta ainakin siinä luki: Tuulessa kulkija. Sitä kyllä olen, yhäkin, kuljen mielelläni ulkona, mieluiten tuntureilla, tuulessa ja varmaan joskus vielä katoankin tuuleen, sitten kun minun aikani on kuolla pois.

Muistan laulun, jota lauloi Tapioa Rautavaara: Minne tuuli pojan kuljettaa... ja muistan toisenkin laulun: " Neljäntuulen tiellä ". Lapinlauluja tuo jälkimmäinen, sillä jokainenhan tietää missä Neljäntuulen tie sijaitsee. " Kohtaan hänet siellä, Neljäntuulen tiellä... ".

Kunpa pääsisikin Lappiin! Ei taida päästä tänäkään vuonna, sillä kesäloma on toukokuussa, enkä ehdi koko kesänä taas muuta tekemään kuin olemaan työssä, pääkaupunkiseudulla. En valita, sillä jo ehkä vuoden 2010 kesällä häippäsen kissoineni ja koirineni kullankaivajaksi kesäksi Lappiin, taas kerran. Tai jos en vielä tuona vuonna, niin ehkä jo sitä seuraavana kuitenkin. Sitten saa jäädä linja-auton ajot muiden työksi ja kaupungin melutt taakse jäädä saa.

Kaus Karjalanpoika kulki kotoaan, kunnes kairaan katoaa kohta kokonaan. Onhan näitä, Karjalanpoikia tuonne pohjoiseen mennyt muitakin, Yrjö Kokko nyt taitaa olla tunnetuin, mutta muutama muukin kulkuri sinne on muuttanut ja jäänytkin.Vaan minä en ole Karjalasta, juuret vain ovat, itse olen täältä jostain, missä milloinkin satut kulkemaankaan.

Se ensimmäinen profiili... se oli aikana ennen kuin kirjoitin Taivasallan taiteilija kodasta yhtään mitään, ja myös ennen aikaa, jolloin Taivasalla tuli luoduksi. On siitä aika kauan jo, vaikka ei oikeastaan niin kauhean kauaa kuitenkaan. Aika on niin suhteellista. Tunti voi olla ikuisuus, varsinkin jos joutuu odottamaan, tai jos se tunti on koulun jälki-istuntoa. Vieläköhän nykyään kouluissa saa " jälkkäriä ", jos oikein osaa urveltaa tai hölmäillä? Tulihan noita tunteja istuttua...
Toisaalta taas ihmisikä on aika pitkä aika, siinä ehtii saada aikaan vaikka minkälaisia juttuja, jos oikein on viitseliäs. Ajatteleepa nyt vaikka Isoa-Arskaa! Kuka olisi uskonut, että arnold schwarzenegger ensin ehtii bodamaan itsensä huipulle, ja sitten vielä alkaa politiikoksi. Harva ehtii edes jompaa kumpaa tekemään, mutta tuo ehti ne molemmat hommat hoitamaan, olemaan siinä välissä Hollywood -tähti, ja tiedä mitä se vielä ehtii muuta tekemään, aikaahan vielä on.

Ihan turha siis sanoa, että elämä on liian lyhyt, jottei ehdi tekemään vaikka mitä. Laiskalla on laiskan onni, ahkera voi ehtiä matkallaan vaikka mihin. Ei siis pidä tyytyä siihen osaan, jonka joku muu ihmiselle antaa, vaan tulee tähytä eteenpäin. Sylvester Stallone sanoikin joskus: " Jos elämä on jakanut huonot kortit, voi pakan sekoittaa aina uudelleen ". Hyvin sanottu!