Pillittäjä oon.

Itku tirahti, kun kuuntelin Maamme laulun. Miten paljon musiikkia kuuntelenkaan joka päivä, etsien hyviä ja kauniita puolia maailman musiikeista, niin kyllä yksi on ylitse muiden: Kotimaa, Isänmaa, synnyinmaa, on se rakkain ja maailmankansalaisen hilpeän kuoren alta löytyy aina se rakkaus omaan maahansa. Niin se vain, ja niin sen vain olla täytyykin, eikä tuota koskaan ole tullut kiellettyä tai salattuakaan, vaikka eräät muuta ovat luulleet.

Rakastan iloa, naurua, hyvän tuulisuutta. Kukapa ei? Onni ei synny kateudesta, ei vihasta, ei kyräilemisestä, vaan suvaitsevaisuudesta, vapaudesta ja oikeudesta saada olla. Joskus oikeudesta saada olla on riidelty, tai taisteltu, käyty sotiakin. Ei siitä niin pitkä aika ole, kun Suomea asein puolustettiin, onneksi kuitenkin siitä on riittävän pitkä aika jo, koska kuka lopulta sodasta hyötyy? Eivät ainakaan he, jotka sotaan joutuvat. Rauhan oloissa on onni saada elää, sen tietää jokainen, jonka ei tarvitse elää sota-aikaa.

Sota on mielettömyyttä, ja mielettömyyksiin ihmisluonto aika ajoin sortuukin. Miksi? Sitä ei kukaan tiedä, ei kai koskaan ole tiennyt, eikä kai koskaan tule tietämäänkään. Jos jumala loi ihmisen kuvakseen, oli se melkoisen sotaisa jumala. rauhan aika on, siitä saa olla iloinen, vaikka kuinka muuten olisi väsynyt, suruissaan ja murheiden keskellä. Elämä kyllä pitää sisällään itsessään murheita, joita jokaisen kohdalle kohtalo jakaa, osatta ei jää kukaan. Sodalla ei niitä murheita ainakaan vähennetä, vaikka ei tietenkään jää aikaa murehtia joutavia, jos kaikki energia kuluu hengissä pysymiseen.

Rauhanoloissa on helppo olla urhea, mutta rauhanoloissa on myös helppo olla iloinen, vaikka vettä sataisi, onneksi sentään ei sada pommeja niskaan. heti päivä näyttää kirkkaamalle, eikä pimeäkään tunnu niin synkälle, kun hakee asioista niiden hyviä puolia, eikä tuijota siihen joka on vain pielessä. Sisukkaasti vain eteenpäin, askel kerrallaan, tai päivä kerrallaan, tai hetki kerrallaan, muukaan ei ole mahdollista, ei vaikka kuinka yrittäisi.

Sodan aikana ei ehtisi miettiä, millaista musiikkia maailmalla onkaan. Rauhanoloissa ehtii vaikka kuunnella kaikenlaista musiikkia, ilahtua kuulemastaan, tehdä myös Suomalaista musiikkia tunnetuksi maailmalla, sillä Suomessa on paljon hyvää musiikkia tehty, ja tullaan tekemään. Kyllä sitä kannattaa mainostaa, vaikka muut eivät ymmärtäisi Suomen.kieltä, musiikki kuitenkin yhdistää kansoja, sillä jokaisella kansalla on musiikkia ja muusikoilla on jonkinlainen yhdysside toisiinsa, vaikka he tulisivat eri kielialueilta ja eri kulttuureista, niin aina musiikki yhdistää ihmisiä, vaikka sanoja ei ymmärtäisikään.

Se joka joskus aikanaan keksi luoda musiikin, loi jotain todella merkittävää. Kuka haluaisi elää maailmassa jossa ei olisi yhtään musiikkia? Sellainen maailma olisi tosi tylsä paikka.

Jep. Taiteilija höppänä odottelee uteliaana tulevaa kesää, sillä jotain erityistä on ilmassa.