Nettiseikkailuita

Koko illan olen käyttänyt internetin tutkimiseen. Oikeastaan mitään uutta ei ole löytynyt, vanhoja uusia asioita, musiikki videoita, sota-dokumentteja, huumoria, luontoa ja ihmisten kuvia.

Matkailu avartaa, vaikka oikea matkailu on mukavampaa, silti netti matkailu vie matkojen päähän, lähes yhtä nopeasti kuin mielikuvitus.

Lapsena sanottiinkin, nopein aikakone on mielikuvitus, sillä matkustaa ympäri maailman ja kauas avaruuteen nopeammin kuin silmänräpäytys kestää. Sellainen matkustelu on luovaa, paljon luovempaa kuin netin selaaminen, mutta hällä väliä, molempia tapoja voi käyttää rinnakkain tai vuorotellen. Pääasia että unelmoi jostakin, pyrkii johonkin, vilkuilee ympärilleen ja kulkee eteenpäin. paikoilleen ei passaa jäädä, tuleen ei saa jäädä makaamaan, taantumiseen ei tarvitse langeta, aina voi tehdä jotain, aina, vaikka olisi kuinka voimaton olo.

Länsimaissa on oikeus olla tekemättä mitään järkevää ja olla vain. kaikilla ei samaa oikeutta ole, sillä moni joutuu etsimään ruokaa, etsimään vettä, etsimään turvaa. Elämä ei koskaan ole kaikille tasapuolista eikä absoluuttista oikeutta ole olemassakaan. Millainen olisi maailma, jos kaikilla olisi kaikki asiat hyvin? Tekisikö kukaan enää työtä, tai yhtään mitään kovin merkittävää? Varmaan tekisi, sillä ihmiset pitkästyvät pian, jos kaikki olisi hyvin kaikkialla. Hyvinvointi lisää pahoinvointia, pahoinvointi johtaa hyvinvoinnin tavoitteluun ja se saa pyörät pyörimään. Silti olisi ihan mukava, jos kaikilla olisi kaikki hyvin, ainakin kaikki perusasiat olemassa.

Raha tekee elämän helpommaksi, vaikka raha ei onnea lisää, mutta rahan puute tekee onnettomaksi. Eihän rahalla itsellään ole arvoa, vaan se on vaihtokaupan väline, mutta on silti kuin unelmien alkuainetta. Ilman rahaakin voi unelmoida, vaikka helpompi on unelmoida jos ei ole huolia, ei ainakaan rahahuolia.

Nuorena oli kiire saada kaikkea, oli kiire kokea kaikki nopeasti ja oli malttamaton. Vanhempana ei enää ole kiirettä, kaikki tarpeellinen on jo nähty ja koettu, kiirettä ei ole enää ja se on hyvä se. Kävellen kulkija ehtii nähdä monia pieniä asioita maailmassa, joita ei näe jos kulkee autolla. Elän enemmän, kun kävelen, näen enemmän kun kävelen, saan itselleni enemmän elämästä kävellen, ja niin pysyn iloisempana ihmisenä. Ilman koiria en varmaan kävelisi paljoakaan, vaan kulkisin autolla. Haukut siis liikuttaa minua, jokaisesta kävelystä tulee suuria seikkailuita, vaikka mitään maailmaa mullistavaa ei matkalla usein tapahdu.

Olen aivan onnellinen elämäntavastani, vaikka minua sanotaan intiaaniksi, en välitä omistaa kalliita tavaroita, vaan rakastan luontoa. En enää edes tiedä, millaisia matkapuhelimia on markkinoilla, sillä tuo vanha 7 vuotta vanha puhelin toimii aivan hyvin, vaikka olen sen toinen omistaja, ostin käytettynä. Olen omalla tavallani hypännyt oravanpyörästä pois, en juokse kilpaa monien muiden lailla, vaikka asun kaupungissa, en kärsi siitä, koska en halua kärsiä, vaan sopeudun olosuhteisiin.

Silti mietin yhä, jos muuttaisi asumaan Norjaan tai Eestiin, sillä pidän molemmista noista valtioista. Ehkä joskus muutan, en vielä tiedä sitä, mutta tänään en ainakaan muuta, sen tiedän. Se riittää minulle, sillä elän elämääni vain yksi päivä kerrallaan, surematta mitään sen enempää. Tulevaisuuteen pitää varautua, mutta sen voi tehdä hymyillen, eikä ottaa stressiä siitäkään, huominen tulee kyllä aikanaan, muuten se ei olisi huominen.