Maailmamme ei nuku yölläkään

Yön maailma on aivan erilainen kuin maailma päiväsaikaan. Minä elän siinä maailmassa, josta päiväihmiset lukevat lehdistä. Päiväihmisillä ei ole kuin heikkoa hajua siitä, mitä öisin maailmassa tapahtuu. Tuon olen kyllä huomannut.

Yö maailma on monesta päiväihmisestä vaarallinen, sillä kaikki uutiset yönajasta ovat yleensä negatiivisiä... väkivaltaa ja pahantekoja. tapahtuu öisin kyllä muutakin, vaikka niistä tapahtumista ei uutisoida. rekat kuljettavat tavaroita maan laidalta toiseen, linja-autot kuljettavat matkustajiaan, posti kulkee jakelukeskuksesta vastaanottajansa postitoimipaikkaan, siivoajat siivoavat päivät sotkuja, hesarit tulevat postiluukkuihin, lumenauraajat ahkeroivat, leipäautot tuovat kauppoihin tankkausta, kaikki väki ei todellakaan nuku, ei öisin, vaikka suurin osa väestöstä niin tekeekin.

Pelkävätkö ihmiset pimeää? joskushan on sanottu, öisin kunnon ihmiset nukkuvat. Maailma on kyllä muuttunut tuosta kovin, sillä jos kaikki nukkuisivat öisin, kuka tekisi työt, vai jäisivätkö ne tekemättä? Jos kaikki nukkuisivat öisin, päivällä elävien maailma olisi paljon ankeampaa. Silti yövalvojia pidetään kummajaisina! Yötyöläiset, yököt, pyörittävät maailmaa. Rakastivatpa he yötä tai eivät, rakastaa heistä suurin osa myös päivääkin, vaikka sitä on monien päiväihmisten vaikea ymmärtää, sen olen huomannut.

Kymmenet kerrat maailman ympäri ajaneena en enää rakasta ajamista, kuten joskus rakastin. Silti joskus ajamisesta saattaa todella nauttia, yleensä silloin kun tie on vapaa, keli kaunis ja tie kunnossa ja alla hyvä menopeli. Yleensä ruuhkasuomessa tuollaisia yhtälöitä tapaa vain hyvin varhaisena aamuna, tai yömyöhään, jotka ovat usein sama asia... onko liikkeellä erittäin aikaisin vai hyvin myöhään, jos on liikkeellä kello neljä aamulla? Sekä tai että, tai sekä että, eipä tuolla ole mitään väliä. Joskus tuntuu, päiväsailkaan, että kaikki ihmiset ovat samaan aikaan kävelyllä. Joinain kellonaikoina kulkiessaan huomaa, että vastaantulee jatkuvasti ihmisiä, aivan kuin joku olisi käskenyt kaikki samaan aikaan ulkoilemaan. Tunti eteenpäin, ja ihmiset häviävät pois, aivan kuin taikaiskusta. Niin, työ, kello, ja televisio säätävät monen elämää... huomasivatpa he sitä tai eivät.

Ennen pimeässä ihmiset kun tapasivat jotain, he rukoilivat. Nykyään he ottavat kännykän käteensä aj laittavat sen korvalleen, joka ei ole heille tuttua ja turvallista, he soittavat jonnekin, tai ovat soittavinaan. Heillä on ehkä Jumalan puhelinnumero? Tänä yönä vein ketunpojille ruokaa, kanoja ja sikaa, huomasin ohikulkevan nuoren miehen. Hän varmaan pelästyi minua, maastopuvussa metsänreunassa kyykkivää hahmoa. Olin juuri avaamassa paketteja, jota hän ei tietenkään pimeaässä nähnyt... Kun vilkaisin ohikulkijaa, kännykkä korvalla, aivan kuin olisi näkemättä minua, vaikka näki, ei ollut näkevinään, sen huomasin. Yleensä noin toimivat tytöt, ovat puhuvinaan kännykkään, tai puhuvatkin, koska pelkäävät yksinään kulkemista ja tekeytyvät siten asemaan, jotta aivan kuin eivät yksinään kulkisi. heitä pelottaa, ymmärrän sen. Ennen vierasta vastaantulijaa terveydittiin, ja kulkija tervehti takaisin. Noin varmistettiin, ettei kenelläkään ole pahoja aikeita, vaan kumpikin kulkee omaa kulkuaan, ei siinä sen enempää. Nykyään ei tervehditä, vaan pölistään kännykkään, ja leikitään ettei koskaan kohdattukaan. Noin on maailma muuttunut. Itse kyllä edelleenkin tervehdin monia vastaantulevia, vaikka en heitä tuntisiskaan, ja monet kyllä vastaavat tervehdykseen, vaikka emme ehkä koskaan enää tapaisikaan.

Aika moni kohtaaminen on sitten johtanut tutustumiseen, ystävystymiseenkin, koska joku, yleensä minä, on vain pitänyt parempana sanoa päivää vastaantulijalle, kuin vain kävellä ohi kuin vastaantulija ei olisi koskaan minua kohdannutkaan. kaupungeissa tuollainen tervehtiminen on epänormaalia, erämaassa se on normaalia. Samalla muistan niitä monia vastaantulleita, joita kohtasin Lapissa, samaa polkua erisuuntiin kulkeneita, ventovieraita ihmisiä. Miesten kanssa monesti poristiin siitä, mitä saman polun varrella oli ollut... noin tiesi vastakaiseen suuntaan kulkeva varautua kiertämään pahat paikat, naisten kanssa kohdatessa jutut olivat monesti toisenlaiset, joidenkin kanssa se johti paritteluunkin, ja sama näyttää toteutuvan edelleenkin... jotkin asiat eivät muutu elämän saatossa. Onhan sitä sitten tullut soudeltua yhdellä jos toisella lammella, ja tullut kuljettua useampia polkuja pitkin, eikä ole joka suonsilmäkkeeseen sentään tarvinnut astuakaan.