Riemua, rauhaa ja rakkautta.

Niin monesti olen kirjoittanut ja puhunut tuosta laulujen sanoittamisesta, lyriikasta, kuinka suuria elämänviisauksia niihin kätketäänkään, suoria neuvoja: Kuinka olisi hyvä elää, millä tavoin huolista päästään yli, ja kuinka jälkeenpäin huolien muisto enää vain naurattaa, tai laulattaa, vaikka ne surut päällä ollessaan olisivatkin niin kovia ja raskaita ollut niellä, kokea, kärsiä ja sitten unhoittaa... kun aika haavat parantaa, tai uusi rakkaus, tai mikä se sitten kenenkin lääke on siivilleen pääsemiseksi.

Taas olen kauhean uskoton ja juossut vieraisiin! Nimittäin uskoton olen, itselleni, koska päätin etten kirjoittaisi mitään kotvaseen aikaan, muuten jää unet lyhyen puoleiseksi. Noin se sitten kävikin. Vieraissa juokseminen... minun ei pitänyt kirjoittaa musiikista, vaan muotoilusta ja kuvataiteesta... vaan kirjoittelen ummet ja lammet kaikesta muusta, elämästä ja elämän vierestäkin... vaikka piti muotoilu asiaa laittaa ylös, edes muutama perusasia ja taas tässä kävi näin.

En sitä ala suremaan. Musiikki on kuitenkin kiehtovampi ja merkittävämpi minulle, kuin kuvataide, muotoilu ja kirjoittaminenkaan. rakastan musiikkia, sen kyllä huomaan usean kerran päivittäin ja öisinkin. Olen joutunut naimisiin musiikin kanssa, mutta se ei ole joutumista, jos ei pääsemistäkään, jokin vain johdatti tähän? Taisi olla tuo kirjoittaminen, sillä se opetti minut kuuntelemaan aikanaan, eli myös kuuntelemaan sitä mitä muut ovat kirjoittaneet... laulun sanoja ja sanomia. Vaikka laulut ovat lauluja, sanoitukset teki joku, joka ei ehkä koskaan ollut kuullut Laotsesta, lukenut Zen -kirjaa jousella ampumisentaidosta, tai tiennyt koskaan Musashin olleen olemassakaan. Silti sanoituksissa on jotain elämän totuuksia, viisauksia ja filosofioita, aivan kuin joku ne samat asiat aikanaan sanoi... jo yli 4000 vuotta sitten.

Maailmassa vallitsevat tietyt lait, tietyt asiat noudattavat tietyn tapaisia kaavoja, vaikka joku niitä kutsuisi kaavoikisi ( puhutaan että asiat kulkevat samaa kaavaa ) kutsun niitä laiksi, vakka lakeja ne eivät ole samoin kuten ihmisten lait tai säännöt. Mielluummin säännöllisyyksiä, mutta eivät niitäkään. samalla huomaa, edes Suomenkielessä ei ole oikeaa sanaa kuvaamaan kaikkia asioita täsmällisesti, vaan enintään viitteellisesti. Se on aika hämmästyttävää, sillä kielemmehän muuten yltää vivahteinee paljoon sellaiseen, joihin useimmat muut kielet eivät riitä.

Taas lähti rönsyilemään ajatus ihan muihin maisemiin ja kirjoitukset toisille laduille...
Kun siis noita sanoituksia kuulostelee, tuottaa ne monia suuria iloja ja riemuja. Sitten huomaa kuinka nuortuu aivan, olo tulee kevyeksi, ilo rintaan, pilke palaa silmiin ja hymy tulee kasvoihin. kaikki laulut eivät noin tee... vaikka pitäisi jostain syystä jostakin kappaleesta, joissain on paljon enemmän joka herättää uinuvan kipinän. Jos ei usko, ei ole tarpeeksi kuunnellut lauluja, erilasia lauluja, kaikenlaisia lauluja... sillä uskonpa, jotta jokaiselle on laulu olemassa, sellainen joka on yksi ylitse muiden laulujen. Minut nuorentaa selvästi muutama biisi, joista yksi niistä on tämä
Tuota pikkulintu sitten lauleleekin paljon, ja kyllä monen pää on kääntynyt katsomaan jalkakäytävillä, ken visertelee tuolla lailla? Joskus vain huomaamattaan tulee lauleltua niin, että muutkin sen kuulevat, vaikka se ei ole tarkoitus ollutkaan.

Kippari kvartetti muutenkin on aivan ainutlaatuinen kokoonpano, jonka eräät laulut ovat selkeämmästi parempia kuin heidän toiset kipaleensa. Ei kai kenelläkään muusikolla tai yhtyeellä kaikki biisit hyviä, tai parhaita olekaan... vaikka niin joskus selvitetään ja fanitetaan... mieluummin fanittaa tiettyjä esityksiä ja tiettyjä kappaleita, se lienee lähempänä totuutta kuitenkin.

Se siitä. sattui yksi sivu taas silmiini, kun lyriikoista keskusteluja selailin Ei liity vallitsevaan vuodenaikaan, mutta ei sillä mitään merkitystä, saahan sitä pohtia vaikka juhannusta keskellä talvea, tai jouluna kesänaikaa, kukas sen kieltäisikään.

Siitä huolimatta, jokaisen olisi hyvä suoda itselleen aikaa. Aikaa ei mitään varten, vaan aikaa itselleen. Voisi miettiä yhtä asiaa: Millä minä tulen onnelliseksi? Mistä asioista tulen onnelliseksi, mitä ne asiat ovat?
Noihin kun huomaa löytäneensä vastaukseksensa, omat vastauksensa, ei muiden sepittämät tai syöttämät... moni muukin asia muuttuu kuin taikaiskusta aivan toiseen valoon, josta seuraa kevään puhkeaminen, kukat aukeavat loistoonsa ja linnut saavat ilmaa siipiensä alle.

Optimisti näkee puolillaan olevassa lasissa puoliksi täyden lasin, pessimisti näkee puoliksi tyhjän lasin. Jos lasi on aivan tyhjä... mitä silloin tulee tehdä? Tulee täyttää astia, mutta astia on tuolloin hyvä täyttää hyvillä asioilla, sellaisilla jotka tuovat iloa, riemua, rakkautta elämään. Eikä se lasi ollutkaan juomalasi, ei reppu ei edes rinkka, vaan oma elämä.