Palaute on positiivistä

Tulipa vain mieleen, kun katselin saamaani palautetta, nyt ja aiempia. Kuinka vaikeaa on asettaa sanansa oikein? Ce on vaikeaa, vaikeampaa kuin mikään muu. Mutta...

Mutta ei se mitään, aina asiat on oikaistavissa, jos vääriä käsityksiä syntyy, aina ne voidaan oikaista ja taas meillä on rauha kuussa.

Sanat ovat, vaikeita, tunteminen helppoa.

Joopa joo. Vasta menneellä viikolla kuulin, tai luin, että olisin epäisänmaallinen yksilö, tänään luin etten diggaisi Kummelia! No kaikkea sitä väitetäänkin! Ei vikapää ole varmaankaan muu kuin minä. En ole yhtään isänmaallinen ( lue: En ole lainkaan epäisänmaallinen ) , sillä voin kuolla Isänmaatani edestä, jos pakko on, aivan kuten jokainen muukin kunnon kansalainen, sen kyllä moni tietää sanomattakin, mutta tulipa sanottua. Vai etten tykkäisi Kummelista? Tuollaista kukaan ei aiemmin ollutkaan sanonut. No, nyt tuokin tuli sanottua, mutta sitä en sanonut minä, vaan sen sanoi joku mu, joka luuli etten pitäisi ilosta, naurusta, tai Kummelista. Nauran usein maha kippuralla ja vedet silmissä Kummelien sketseille, osasi kokoonpano veistää vitsiä milloin mistäkin: Iloksemme!

Jep. Miten sen toisin sanoisi? Koomikon osat ovat vaikeat, ei kaikki kaikkia naurata, ei vaikka voissa paistaisi. Ironia on taiteenlaji, joka monesti naurattaa monia, loukkaa eräitä, vaikka ei se ketään ole tarkoittanut loukata, kunhan hauskaa pidetään vaan, jonkun asian kustannuksella, ei siinä ihmistä pilkata... vaikka jotkut itsensä tai arvonsa pilkatuksi kokevat. Syyttä ja suotta. Muistetaan Muhammedin pilakuvat... itse piirsin " pahempia " Jeesuksestanne, Mustanaamiosta, Aku Ankasta, Joulupukista, Morgan Kanesta... joku loukkaantui, joitain ainoastaan nauratti. Että kehtaatkin! Kehtaan mä, enkö ookki ihana, joskus.

Kaikilla vain ei ole samanlainen huumorintaju, vaikka soisi samanlaisen olevan, silloin vain kaikki me nauraisimme, emmekä sotisi, ja oltaisiin vaikka kuinka pitkällä.

Miten naurava Budhha sai alkunsa? Juuri siten, juuri siten! Ei sekään kaikille avaudu, kuin vasta myöhemmin, siksi se onkin niin arvokas neronleimaus, kuka sen sitten aikanaan keksikään, keksi nerokkaan tavan kuvata asianytimen.

Sokeana on helppo olla, paljon helpompaa kuin niillä jotka näkevät, sen olen huomannut. Kun kukaan ei muuta kodin järjestystä, osaa sokeakin kulkea kompuroimatta, aivan kuin näkisi. Näkevistä se on ihmeellistä, mutta mitä ihmeellistä siinä muka on? Osaahan jokainen solmia kengännauhatkin, näki tai ei, eikä sitä taitoa ihmettele kukaan muu kuin he jotka eivät vielä osaa solmia kenkiensä nauhoja.

Miten tuo kaikki liittyy Kummeleihin? Ei mitenkään, tai juuri hyvinkin osuvasti. Moni läppää heittävä tietää tosiasian, on vaikea olla uskottava, jos tulee ensin tunnetuksi vitsinikkarina. Siinä on se just, on ollut monelle vaikea ymmärtää Pirkka-Pekka Peteliuksen, Speden tai vastaavan olevan vakavasti otettavan ihmisen... sillä muut odottavat aina kyseisen henkilön murjaisevan vitsiä, vaikka sanottava olisikin merkittävää, ei vitsiksi tarkoitettu. Aikansa kun vääntää, ihmiset alkavat erottamaan, ei roolihahmo ole sama kuin sen esittäjä... mutta tie tuohon ei ole ollankaan niin helppo eikä mutkaton, vai mitä sanovat herrat Petelius? Silvennoinen? Loiri? Pasanen? Hammarberg? Cosby? Benny Hill? Roolin, eli maskin, tai naamion takana on aina ihminen, joka harvoin on elämässään se hauskuuttaja, jota on yleisönsä edessä. Olepa siinä sitten uskottava tai vakavasti otettava, jos ensin olit tullut kuuluisaksi klovin osassa. Ihmiset leimaantuvat, ja ihmiset leimaavat... sitä viittaa moni täällä saa kantaa, ellei pysty asiaa muuksi muuttamaan. Se muuttaminen, se on vaikeaa, paljon vaikeampaa kuin uskoisikaan, siihen sattaa kulua helposti ja huomaamatta loppu elämä! Sittenkin joku saattaa tulla sanomaan, no mut kun sä silloin tein sitä, tai sanoit siten...

Nauran yhä Kummeleita katsellessani, mutta Silvennoisen kiraransoittoa en naura, vaan nautin siitä. osaan erottaa Loirin roolit yksityishenkilönä ja Turhapurona, sillä jos juttelen Loirille, en juttele Turhapurolle, mutta jos Turhapuroa katson, en näe siinä hahmossa Loiria, sillä kaapin takana ei ole nainen, vaan roolin/kulissin/naamoion takana on elävä ihminen. Samaa ole kokenut monesti itsekin, vaikea olla uskottava, jos ensin tulee tunnetuksi höpöttäjänä... kuka sen jälkeen ottaa todesta, vaikka vakavissaan huutaisi: Varo, takkisi palaa! Senkin luultaisiin olevan vain vitsin, jolla moni nauraisi, ennen kuin huomaisi, perkele, takkihan todella palaa! Miks et heti sanonut?!!!

Jep jep. Rakastan Suomea ja Suomalaisia, Suomenkieltä varsinkin, ei meillä ole muutakaan kieltä, tällä ilmaisemme itseämme usein, joskus ymmärrettävästi, toinaan tahattamme väärinkin... mutta väärin ymmärrykset ovat aina oikaistavissa, kun vain tahtoa riittää ja niin on taas rauha kuussa, ja maassa.

No, sokeana on helpompi olla... vai onko? Saa ainakin anteeksi muutamia kirjoituvirheitä, vaikka näkisi vähemmän, voi nähdä enemmän.

Muistin juuri, millainenhan on Jope Ruonansuu ihmisenä? Tai Jari Tervo? Odottaako kukaan kuulevan ruonansuusta muuta kuin imitoituja ajatuksia tai ääniä? Kumpaa he äänestivät eduskuntaan, Irwiniä vai Hammarbergiä? Yksi oli molemmat, vaikka molemmat eivät olleet se yksi jonka " kaikki tunsivat ".

Ajattelemisiin-pa.