On se mukavaa!

On se mukavaa kun kuulee jonkin sellaisen kappaleen, kuin vaikkapa Flirtaten. Sitä muistaa heti omat ajatuksensa ajalta, jolloin en vielä tiennyt mistään mitään, olin koskematon. Ihmettelin silloin noita laulunsanoja... miksi pitäis viedä poski poskelle sun, ja miks pitäis punastua? No, myöhemmin sitten opin noistakin asioista jotain... vein jotakin mun johonkin sun... ja työksi asti siitä sitten riittikin. Riitäisi kai vieläkin, työksikin asti, mutta ei enää. Antaa nuorempien ja innokkaampien hoitaa ne hommat.
Kuitenkin, kun muistan yhä paremmin ne vanhat muistot kuin eilisen päivän, naureskelen monesti itsekseni kuinka suloisen uuvelo sitä nuorempana olikaan. Itselleen nauraminen on muutenkin hyvä lääke moneen vaivaan, ja näkyy se myös kasvoistakin varmaan, kirkastaa päivän harmaan. Olin onnessani, kun eräs tuossa puolitoista viikkoa sitten ikäni kuultuani sanoi: " Näytät 10 vuotta ikäisiäsi nuoremmalta! ". Jos valhehteli, teki kuitenkin minut iloiseksi, vaikka hämmästynyt ilmeensä kuvasti, ettei ehkä valehdellutkaan, vaan oli oikeasti yllättynyt. Miten vain, iloisemmaksi minut sanoillaan sai, vaikka muutenkaan en ollut iloton.

Mutta nuo laulut... ajalta jolloin pojalla munat oli vain kusemista varten. Niitä on hauska kuunnella, sillä ne tuovat mieleen paljon sellaisia muistoja, joilloin ajatteli vielä, ettei koskaan mene naimisiin, ettei koskaan sorru naisen kyyneliin, eikä ainakaan rakastu kehenkään, ei ainakaan tyttöhin. Mihin sitten rakastui? Urheiluun, autolla ajamiseen, musiikkiin. No, eipä paljoa ole poju muuksi muuttunut, yhä samat asiat ovat rakkaita, vaikka väliin mahtui paljon muutakin, joiden jälkeen tuli paluu juurilleen... urheiluun, ajamiseen ja musiikkiin, vaikka ajamisesta en enää rakasta, teen sitä kun sen ehkä parhaiten osaan. Silti naurattaa... 10 vuotias pojanpompula inttämässä flirtaten kappaleen soidessa: Mä en ainakaan mene ikinä naimisiin, en ikinä rakastu tyttöihin! Niin se elämä opetti juu, tyttöihin juuri rakastuin, enkä saata olla rakastumatta edelleenkään, mutta enää en yhtäkään aio ottaa kotiini asumaan. Oma vapaus on sentään paljon tärkeämpää, kuin elää jonkun vaan kanssa, joka saattaa muuttua yks kaunis päivä enkelistä piruksi, tai muuten vaan hankalaksi. Yksin on helpompaa, voi rakastaa montaa samaan aikaan, sitoutumatta mihinkään, eikä kukaan huutele perään että olisin jotain mennyt lupaamaan. Parempi vain nauttia siitä mitä elämä suo, eikä koettaa saada ketään jäämään luokseen, tai ankkuroida itseään kenenkään luokse. Musiikki on oiva morsian, illan ilo, ja päivänpaiste, ei jätä eikä petä, ja laulellen kuluu odottavan aika joutuisammin muutenkin.