Selkenee ja seestyy

Kalottireitin kiertäminen on alustavasti päätetty kesäloman 2011 yhteyteen laitettu, vaikka mahdollisuuksia on muutenkin aikaa järjestää.
On mahdollista, jotta pidän kesäloman erikseen ja otan lapin reissua varten erikseen kahden kuukauden palkattoman vapaan, jolloin olisi kaikkiaan kolme kuukautta pois työstä. Sellainen vaihtoehto saa silmän ja mielen kirkastumaan. Ei työ ole vastenmielistä, mutta kuitenkin aina ajatuskin kolmen kuukauden muualla olemisesta innostaa.

Silmät ovat välillä kirkaat, sillä pilke silmäkulmasta ei ole kadonnut mihinkään. Välillä taas silmät ovat sameat, kuten kai kellä tahansa, joka tekee rutiinilla työnsä. Elämässä siis tarvitsee olla kohokohtia, ja ellei niitä muuten järjesty, tulee niitä itse järjestää. Monestihan se on nainen, joka silmän kirkastaa, vaan jos ei nainen osaa kirkastaa miehen katsetta, niin kyllä se katse kirkastuu muuulla tavoin sitten. Joskus humputtelemalla ja juhlimalla, joskus sitten laittamalla elämään muunlaista vipinää. Lappi tietenkin laittaa vipinää etelänmiehen sytämeen, paremmin kuin sitä saattaa sanoakaan.

Asiat järjestyksessä, yksi kerrallaan, vasta sitten ne muut asiat.
Harjoitella pitää, jotta jaksaa pakertaa. oikeastaa harjoitusta ei tarvitse lisätä mihinkään, eikä edes koventaa, nyky kunnollakin pärjää ihan mukavasti.
Olen katsellut kuinka moni juoksee reppu selässään, ja repussa on lisäpainona jotain esineitä, vaikka kiviä, tuomassa harjoittelemiseen lisärasitetta. Tuo on halpa tee se itse -tapa, vaan kyllä kuitenkin osatn painoliivit, ne pysyvät paikoillaan vaikka juoksisi, kiipeilisi, kävelisi tai vaikka kiipeilisi tikapuita tai rappusia.

Nilkka- ja ranne-painot on jo, olleet vuosia. Niiden vastus kohdistuu enemmän raajoihin, kuluttaa rasvaa ja lisää kestävyyttä. Voimaa ne eivät lisää, kun vastus pysyy aina vakiona.
Jotkut sanovat, että nuo pilaisivat koordinaatiokyvyn... eivät ne ainakaan minulle sitä ole tehneet, käden ja silmän yhteistyö pelaa, samoin jalkojen ja silmien yhteistyö sujuu aivan kuten kuuluukin. Kaikkea ei pidä uskoakaan jota kuulee puhuttavan, Juicekin lauloi: " Epäile vain ", ja aina on parempi epäillä ja kyseinalaistaa, tutkia itse ja päätellä sitten mitä päätteleekään, eikä usko kaiken maailman juttuihin.

Sanovat, jotta metsäintiaanien vaatteissa ei ollut hapsuja siksi, että hapsuista olisi vain haittaa ja että puiden oksiin ja risuihin tarttuisi kiinni. Olen kävellyt mokkasiineilla jo pian kolme vuotta metsissä, eikä yksikään risu ole tarttunut hapsuihin kiinni, eikä takinkaan hapsut ole menoa haitanneet, ei niihin mitään ole kiinni tarttunut. No, en minä tuota intiaanitakkia yleensä päälläni pidä, harvoin päälenikään puen, vaan se on koriste-esine. Mokkasiinit sen sijaan ovat kesäisin aika usein käytössä, koska ovat kevyet ja ihan vilpoisat jakineet, kun paljain jaloin ei huvita kuitenkaan liikkua ulkona.

Mokkasiineissa on kengännauhat, eli vaikka muutoin ovat ns. apache-mokkasiinit, niin apachea niissä on eniten vain mallin nimi. valmistaja on Boot factory, joka on myös tuon takin hankinta liike Helsingissä.
Ei apachet tuollaisia mokkasiinejä käyttäneet, vaan malli oli toisenlainen. No, kengännauhoihin on kyllä muutaman kerran risut maasta tarttuneet, mutta eivät hapsuihin. Intiaanien tapa käyttää nauhoja oli muutenkin aivan toisenlainen kuin kenkien nauhoja käytetään, kuten me niitä käytämme yleensä. " Myyttejä " on siis tutkittu käytännössä ja perättömiksi ne todettu.

Juu. Ensin ohjelmassa Kalottireitin kulku, sitten myöhemmin voi vaikka toteuttaa kanootilla Luiro-joelle menemisen, Jongunjoen melomisen, moottoripyörän hankinnan, ja mitä kaikkea sitä sitten keksiikään ja ehtiikään puuhaamaan. Aika näyttää, eikä asioiden edelle mennä, kunhan kuitenkin tsekkaillee mahdollisuuksia, ja niitähän on toki jos jonkinmoisia.

Pari vuotta tässä on kotilomia jo vietettykin, on siis ihan hyvä aika ensivuonna pinkaista lappiin taas. Kolme vuotta sitten piipahdin Etelä-Norjassa, Skotterudissa, Oslossa ja samalla tuli käytyä viikinkilaiva museossa. Ei mitään sen mainittavampaa, mutta tuli kuitenkin käytyä. Wasa-laiva museossa käynti Tukholmassa oli kyllä antoisampi kuin viikinkilaiva museo vierailu. Toisaalta olihan Wasa-laiva suurempi rakennuksen ihme koon puolesta kuin viikinkien alukset, mutta viikinkien taito tehdä aluksia niin monipuolisia, on kuitenkin mielestämpi suurempi keksintö kuin Wasa-laivan rakennus urakka. No, noita asioita ei oikein saata verrata toisiinsa, eikä kyse olekaan mistään vertailusta, vaan oman mielipide ja toteamus.
Norjan reissu oli kyllä varsin tapahtuma rikas. Menomatka oli yhtä humua, mutta paluumatka sen sijaan varsinainen hulabaloo. Hyvät muistot jäi ja matkailu avartaa kun vain uskaltaa itse olla avoin ja elää sen mitä elämä suo.

Niin. Vähän enemmän kestävyys treeniä, muuten edelleen kuin tähänkin saakka... murtomaa kävelyä, juoksua, punttisalia, kehon massan alhaalla pitoa, kestävyyden ylläpitoa.
Kun nyt jälkeen päin elämäänsä zoomaa, huomaa että kymmenen vuotta sitten suhtautuminen itseen, harjoitteluun ja tavoitteeseen olisi ollut vakavamielisempi. Nyt ikääntyneempänä asia on yhtä luonnollinen kuin se, että aamulla kun kello soi, koiraien kanssa ulos, sittn suihku, aamupala, sen jälkeen työhön. Ilman mitään intoilua, kiivastelua, tuskaa tai näyttämisentarvetta. Asiat vain tulee eteen ja ne tehdään, ei sen kummempaa, ja siten ne tulevat tehdyikdi. Ikääntymisen paras puoli ilman muuta on, että ymmärrys lisääntyy, asiat pystyy hoitamaan kuten ne kuuluu hoitaa, ilman turhia paineita. Taolaisuus on varmasti ollut elämässäni ja kasvamisessani avainosassa, sen kyllä tiedän, vaikka sitä osaa sanoiksi saattaa. Jotkut asiat vain tietää ja tuntee sisimmässään, niin se vain on.

Tutkin tarkkaan reittiä ennalta. valmistautuminen ja asioiden huomioon ottaminen tuo hyvän pohjan tavoitteen onnistumiselle. Valmistautumaton joutuu suureen vaaraan, vaikka mitään ei sitten pieleen menisikään. Tuo pätee niin hyvin joka asiassa.
On otettava selville se, missä pääsee kauppaan vai pääseekö, ja on elettävä se mukaan. Niinä päivinä kun kauppaan ei pääse, on tultava toimeen vedellä ja pemmikaanilla tai tavallisella kuivalihalla. Niinä päivinä kun pääsee kauppaan, voi pitää pienimuotoisen juhlan, syödä monipuolisesti ja levätä sen päälle. Sitten taas matka jatkuu kunnes taas tulee juhlaan mahdollisuus. Mutta, tuollaistahan on joka päiväinen elämä muutenkin. Elää ja hoitaa asioita, käy työssä. Kun tulee vapaapäivä, silloin on luksusta ja se on kuin lomalla olisi, vaikka olisi vain yhden päivän vapaata. Ei siis mitään normaalia elämää ihmeempää.

Ainoa turha jonka saattaa mukaan ottaa, on kamera. Ilman kameraa pärjää vaelluksella, mutta täytyyhän jotain ekstraa olla, ja kamera olkoon sellainen. Muuten rinkkaan ei tarvitse tulla painoa edes 20:ntä kiloa enempää. Vaatteet saattaa edelleen pestä tarvittaessa, vaikka pesuainetta ei olisikaan, vedellä pesu ja tuulettaminen on toiminut ennenkin ja toimii vastakin. Tietenkin voi poiketa polulta, miksi ei niin tekisikin, sehän vain rikastuttaa elämää, kuten on rikastuttanut tähänkin saakka.

En odota vaellusta, ja kuitenkin odotan. Menen koirien kanssa, ja katson mitä vastaan tulee ja toimin tilanteen mukaan, kuten tähänkin saakka, sillä on pärjännyt ja sillä on pärjättävä, sellaista ihmisen elämä tavallisestikin aina on.