Kuinka tullaan sikarikkaaksi?

Siinäpä haastetta!
Vaurastuminen perustuu aina siihen kaavaan, että käytetään rahaa vähemmän kuin sitä ansaitaan. Säästäminenkin perustuu samaan kaavaan, säästetään vaikka kymmenys tuloista, olivatpa tulot kuinka pienet tai suuret hyvänsä. Ei tarvitse säästää, riittää että jättää vain tietyn osan käyttämättä ja raha alkaa kasaantumaan tilille.
Ei väliä, vaikka karttuminen olisi hitaan tuntuista, on se kuitenkin aina enemmän kuin se jottei kartu laisinkaan.

Höpinää, mutta siinä on totuuden siemen, jonka kyllä oivaltaa jos pohtii asiaa yhtään paremmin.

Kun nyt olen hankkinut itselleni 13 kuukauden palkan joka vuosi, vaikka kuukauksia on 12. Miten se on mahdollista? Veroprosentti on jotain yli 20%, vaan olen joka verokorttiin laittanut suuremman prosentin, yleensä 31,½% tai 35%. Veronpalautus päivänä se on ollut palautuksia korkoineen parisen tuhatta, eli yhden kuukauden netto palkka. Silti on ollut varaa elää ja jopa tuhlata jokaisena kuukautena, vaikka olen käyttänyt suurempaa veroprosenttia.
Tuhlaamisen lisäksi tupakkaan on kulunut noin 6 euroa päivässä, laskut on maksettu ja kaikenlaista tilpehööriä on hankittu, vaatteita yleensä, enemmän kuin on ehtinyt niitä käyttämään.

Jos siis joka tilistä säästää kympin, lakkaa polttelemasta tupakkia, lopettaa muunkin tuhlailun ( eli lopettaa shoppailun ) jää säästöön eli jää tuhlaamatta paljon enemmän kuin kymppi kuukaudessa. Jääkin yllättäen säästöön pari kolme sataa joka kuukausi, eikä silti tarvitse nähdä nälkää ja laskut tulee hoidettua kuten kuuluu. Kun tuohon vielä tulee vuoden lopulla se veronpalautus jonon jatkoksi, säästynyt on 2000€+12kk*300€ joka on vuodessa jo huomattava summa. Muoden säästämisellä ei vielä pitkälle pötkitä, mutta kyllä sillä on varaa viettää vaikka ihan kunnollinen kesäloma missä tahansa päin maailmaa, tai voi kiertaa vaikka maailman ympäri, jos sille tuntuu.
Jos malttaa mielensä, eikä lähde lomalle kovin kovin prameasti, niin muutaman vuoden säästöillä pystyy hankkimaan jo aika merkittäviä asioita.

Lopulta raha ei kuitenkaan ole kuin välttämätön paha, pelkkiä pelimerkkejä, joita aina menee ja tulee uusia, kunhan ei vain ala keräilemään rahaa... Jos rahaa alkaa keräilemään, rahaa ei saata käyttää, itarana ei ole kiva elää, ja koskaan lopulta rahaa ei ole tarpeeksi, vaikka sitä olisi kuinka paljon hyvänsä. onko sellainenkaan elämä sitten niin järin hääviä? Ei ainakaan minusta.

Suurimmat säästöt syntyvät usein siitä, kuinka aikansa käyttää. Jos ajaa joka päivä autolla kauppaan, että saisi mahdollismman nopeasti päivän hommat hoidettua, eli pääsisi viettämään vapaa-aikaa... monelle se vapaa-aika on: Pääsee löhöämään sohvalle, katsomaan elokuvia, tai pääsee vaikka zumba-treeneihin ylipainoa pudottamaan.
Entäs jos hankkii vain riittävän kestävän repun, tekee kauppareissusta vapaa-aikaa, nauttii kävellen turhaa paineita ottamatta kauppareissusta, sinä tulee samalla tehtyä ostokset, ei tarvita zumbaa, ajankuluna on liikunta joka on ilmaista huvia, samalla tulee ostokset tehtyä, ja huomaa asioita joita ei när edes elokuvista eikä televisiosta. Samaal hoitaa siis mielenterveytensä, fyysisen terveytensä, ostosreissut ja kas... rahaa jää aika paljon päivittäin käyttämättä, kun ei tarvitse tankata autoa, ei tule ostettua enempää kuin jaksaa kantaa, kuitenkin kaikki tarpeellinen tulee tehtyä ja vähän enemmänkin, jonka tuntee hyvänä olona ja huomaa hämmästyksekseen elävänsä enemmän ja täysillä, kunhan vain ehtii huomata sen.

Joskus ihmettelen elämäntapaa, jotta mennään lyhyt matka treeneihin autolla... " Kulta Kalle " joskus kirjoitti samasta, että punttisalille mennään autolla treenaamaan. Parasta treeniä on mennä salille pyörällä, kävellen tai jopa juosten. Siinä matka salille on jo osa treeniä, treenien pääle paluu matka käy kehon palautumisessa, eikä tarvita mitään erikseen lämmittelyä tai jäähdyttelyä niin kovin kummoisesti. sama periaate käy ihan joka päiväisessä elämässä, ja se näkyy myös kukkarossa, kohonneessa kunnossa ja myös mielenterveydessä. Joka päiväinen kauppareissukin voi olla hiukan kuin exstreamia, jonka voi elää ja kokea itse, ilman että sitä tarvitsee televisiosta katsella.

Ei kai kukaan tule sikarikkaaksi työtä tekemällä tässä maassa ainakaan. Ne jotka todella tulevat työllä rikkaiksi, tulevat rikkaiksi muiden tekemällä työllä, laittavat firman pystyyn, palkkaavat väkeä työhön, myyvät yrityksen palveluksia tarvitseville, laittavat rengit työhön ja itse vain nukkuvat yönsä tyytyväisenä siitä, että aina kun joku hoitaa hommia, rahat kasautuvat yrityksen kirstuun ja kaikkien verojen, palkkojen, sosiaaliturvamaksujen jäkeen omaan pussiin kilahtaa lantti poikineen. Yrittäjyydessä ei ole mitään vikaa, se jakaa yhteistä hyvää laajemmalle, kuin vain yrittäjän kukkaroon.

Yrityksen perustaminen vain ei aina kannata. joskus kannattaa antaa muiden yrittää, ja tehdä työtä renkinä tai piikana, tai kuten sanotaan: Työläisenä. Silti työläinenkin voi olla viisas, eli käyttää palkkansa siten, ettei kaikki mene elämiskustannuksiin, ei ainakaan niin paljoa kuin joka ajattelemaata kuluu. Kaiken saa tuhlattua, ellei pidä mieltään ja halujaan kurissa. Toisaalta, aika ihmeen paljon saa säästöön, kun vain hoksaa, ettei perusasioiden kustantamiseen tarvitse niin paljoa käyttää rahaa, kuin johon on itsensä totuttanut huomaamattaan.

Rahan ansaitseminen on Suomessa helppoa, sanoi eräs Virolais tuttuni jo viisi vuotta sitten. Saman olin minäkin tuolloin jo aavistanut, tosin hän sanoi jotain muutakin viisasta minua liki viisi vuotta maailmaa kauemmin eläneenä, neukkujen armmeijankin käyneenä, varmasti kokeneena liikemiehenä. sanoi: Kun tähän saakka olet päässyt ilman lapsien hankkimista ja naimisiin menoa, älä nyt pilaa elämääsi, vaan nauti siitä! Aina ja yhä muistan Eeron sanat, ei puhunut lainkaan pehmoisia. Mutta mitä rahan tekemiseen tulee... asioita punniten, erään liikemies tuttavan ajatuksela: Paljonko se maksaa? Hän jokaisen ideani kuultuaan kysäisee. Jos liikemiehet ajattelevat paljonko se maksaa... tavallinen immeinen varmaan voi aatella samoin, sillä ajatteluhan on ilmaista ja jopa suotavaa.

Itämainen vanha sananlasku sanoo: Ellei mielesi ole tyyni, ei rahoillasi ole tulevaisuutta. Aivan totta, kuinka paljon heräteostoksia tulee tehtyäkään, tai kuinka paljon rahaa kuluu ihan turhaan joka päiväisten asioiden hoitamiseen. Minne muka on kiire? Viettämään vapaa-aikaako? Jos vapaa-aika on sitä, jota rahalla voi ostaa, tulee kysyä: paljonko se maksaa?

joskus ostab vapaa-aikaa, kun en itse siivoa, vaan otan siivoajan, eli kodinhoitajan tiskaamaan ja pesemään lattiat. Tosin voisi nuokin asiat itse hoitaa... ainakin säästyisi rahaa. Kustannus ei vain ole niin kalliin tuntuinen, ja " säästyneen ajan " käytän sitten vaikka johonkin muuhun.

Jos hiukan elämäntapojaan tarkastelee, voi säästää vuodessa kaikkiaan neljästä tonnista ylöspäin. Se on jo melkoinen summa, ja jos muutaman vuoden viitsii samaa toteuttaa, alkaa sijoitusneuvojat vaivaamaan. Vaikka heidän juttuihinsa ei kannata lähteä mukaan, ellei tykkää pelata upporikasta ja rutiköyhää. Pelasin minäkin kerran, vaan otin sijoitukset pois, reaalisoin ne, vuonna 2009 talvella, ja jäin sentään voitolle. Toki olisi voinut voittaa enemmän, jos olisi vain antanut asian olla ja odottanut aikaa parempaa, kuten HPY:n puhelin osakkeiden aikana... jotkut myi helpon rahan toivossa, vaan vuoden päästä osakkeilla todella teki voittoa, jopa 500 kertaisia voittoja verrattuna siihen, mitä oli itse aikanaan maksanut. Se on busines, mutta sinäkin on suuret riskinsä.

Pakko tulla sikarikkaaksi, sillä tuli asioita joita ei saata muuten suorittaa. Rikastuta ei yhdessä yössä, ei yhdessä vuodessakaan, mutta pikku hiljaa. Jos haluat kauas, aloita läheltä.


Kun vuosien ajan on kävellyt päivittäin kymmeniä kilometrejä, on säästynyt pitkä penni. Jos olisi autolla kulkenut nuo matkat, ei olisi hyvää kuntoa, ei hoikkaa jäntevää kehoa, ja rahat olisivat helposti menneet taivaan tuuliin pakokaasuina ja vakuutusmaksuina. On ollut jopa varaa törsätä, jos ei mielin määrin, mutta 300- 500 euroa kuukaudessa. Se on paljon! Jonkun mielestä se ei ole paljoa, jos tienaa vaikka pari tonnia päivässä, jota minä en todellakaan tee, hyvä jos kuukaudessakaan.

kalottikierros, tai kalottireitti on 800 kilometriä pitkä. Kagden kuukauden mittainen vaellus sen läpi maksaa 4000 euroa, sillä kaikki laskut tulee pystyä hoitamaan ajalta, jos ottaa palkattoman vapaan, ja lisäksi tulee myös pystyä syödä, maksamaan matkat edestakaisin, ja maksaa koirien rokpotukset kaikkine kuluineen, sillä Ruottiin ja Norjaan ei koiria viedä tuosta vain. Ilman koiria voisin lähteä, mutta en halua pettää ystäviäni, lähtevät kuitenkin innolla mukaan. Lisäksi tulee olla vararahaa, ennalta arvaamattomia menoja varten, eli yhtälö on 20 kilometriä kävellen joka päivä . Silloin matkaan menee noin 1½ kuukautta, koska lepopäiviäkin on välillä syytä pitää Jos kävelee vain 10 kilometriä per päivä, se on laskuopin mukaan 80 päivää, mutta niin vähää emme kävele edes kotikulmilla päivisin, vaikka se matka on pääosin muuta kuin asfalttia tai helppokulkuista polkua. Tuosta minua on aina soimattu... tyttöystävät ovat luulleet että menemme kävelylle, ja sitten san kuulla: kaikkeen pöheikköön me tultiin, tämänkö takia meikkasin!!! Joillekin kävelylenkki on kävely valmiilla polulla, minulle ja koirille se on yleensä omien polkujen kulkemista, eli risukkoja, rantakivikkoja, kallioita, jossa joutuu kiipeilemääm, hyppimää, kapuamaan, kumartelemaan ja sukeltelemaan oksien alta, kaatuneiden puiden yli tai ali, sellaista kutsun lenkiksi.

Sikarikkaaksi siis pitää alkaa, siksi että ehtii tehdä ne jutut jotka on sisäisen sanelema. Ei kai Veikka Gustavssonkaan vuorille ole kiivennyt ellei jokin ole patistanut sisällään, ei kai kukaan halua Presidentiksi ilman sisäistä halua, tuskin munkiksikaan mennään vain huvikseen, vaikka kuulemma jotkut menevät sydänsurujaan pakoon jopa legioonaan!

Jotta asiat tulee todeksi, eikä vain höpinäksi, tulee ne toteuttaa ajallaan, eikä vasta sitten kun. Nyt on vuosi 2010, ja vabhempi koirulainen on jo 13 vuotias. Se voisi vielä tänä vuonna lähetä mukaan jos sponsori löytyy ( Apu ja Seura yms. hohoi ) vaan en usko siitä olevan matkaan enää ensi vuonna. Vuonna 2011 tulee jo perheen lisäystä, todennäköisemmin Rottwailer tai vielä todennäköisemmin kaukaasian paimenkoira. pentua ei viedä reissuun muuten kuin kantamalla sitä sylissä, tai reissua tulee viivyttää vuoteen 2013, jollin se ei saata vetää edes purilaita, mutta saattaa jaksaa jo matkan rasituksen itse juosten ilman reppuakaan selässä. Kuyn ei alle kaksi vuotiaalla Huskyllä saa vedättää mitään, ei varmasti muunkaan rotuisella, ei edes Alaskan Malamuutilla, joka olisikin ihanne valjakko vaikka kenelle joka pystyy itse juoksemaan ja hiihtämään valjakon vauhdissa. malaamuuttihan vetää lönkytellen verrattuna huskeyhin, huskyt ovat syntyneet juoksemaan, eikä siinä pysy mukana yksikään gundes vaan eikä eres mietaa, minusta puhumattakaan.

Pohjoisen säät ovat tutut. Lunta voi tulla vaikka keskellä kesää, joka on yksi kuukausi vuodessa. Tai vettä voi tulla kuten eilen tuli ja vielä enemmän, eilen sentään sade oli melko lämmin, vaan ylläällä sade voi tulla kylmänä kuin jää. Ei saata ajatella, että kalottireitin lähtisi kiertämään liian aikaisin keväällä, eikä liian myöhään syksyllä, vaan se tulee pystyä kiertämään heinäkuussa! Se tarkoittaa 20 kilometriä tai enemmän helpoilla osuuksilla ja helppoina päivinä, kymppi sitten muina päivinä, jolloin noin kuukausi menee, joka kuitenkin asettaa omat rajoituksensa ravinnon saannin suhteen. Itse voin olla viisi päivää syömättä, koska olen sitä myös kaupungissakin, vaan koirat syövät joka päivä, eli pelkällä tyhjällä repulla ei kuitenkaan saata matkaan lähteä.

Kaikki asiat huomioon ottaen, tänä vuonna on jo liian myöhä vaikka sponsori olisikin, ensi vuosi liian aikaisin ajatellen vanhempaa kamuani ja uutta pentua, eli vuosi 2013 aikaisintaan, ellejn lähde ilman koiria omin nokkineni. legioonalaisen puiolimarssi on puolijuoksu, joka ei ole kävelyä eikä juoksua, mutta sillä menee ammattilegioonakin 50 kilometriä aavikolla täys pakkaus selässään ja siten matka taittuu yli puolet nopeammin helpossa maastossa kuin nopealla kävelijällä. Tosin lehioonalainen kantaa täyspakkauksen, joka on yli puolet enemmän kuin Suomen armeijan täyspakkaus... minä selviän huomattavasti vähemmällä kantamuksella, eikä Lappiin tarvitse vettä kantaa, joten reppu on siinä suhteessa paljon keveämpi kuin armeijan tai legioonan.

Kuinka siis tullaan sikarikkaaksi. katsotaan. Veljeni joskus on sitä manannut: " Kun mä päätän tehdä jotain, menee niin päin honkia. Sä päätät tehdä jotain ja heti menee putkeen tosta noin vaan ". Se kai on isoveljien joku sanomaton salaisuus, tai sitten vain pitää mennä ja tehdä se. " Upi on kyllä joskus kuittaillut: Jos et vielä onnistunut, et vain ole yrittänyt tarpeeksi! Kirpaisee aina kuulla tuollaisia totuuksia, mutta oikeassa pikkubroidi on... jos todella jotain haluaa saavuttaa, se pitää tehdä eikä tule kesken matkan antaa periksi. Pikkuveljet on siitä hyviä, että muistuttavat isoiksi tultuaan isoltaveljeltään kuulemillaan sutkautuksilla. Palaa bumerangin tavoin takaisin se, jonka itse suustaan heitti vuosia aiemmin, mutta ei se satu eikä kirpaise, muistuttaa vain, näinhän homma etenee ja toimii!

En etsi sponsoria, en edes tiedä kuinka tulisi sikarikkaaksi, vaikka kaavan siihen tiedän. Päätin vain, jotta pitää tulla sikarikkaaksi, ja luotan siihen, että onnettaren ottolapsi saa aina lopulta haluamansa, kuten onn saanut näihin päiviin saakka sen jota on halunnut. Toive on heitetty ilmaan: Haluan kulkea kalottireitin päästä päähän koirien kanssa, ja tarvitsen tulla sikarikkaaksi jotta saan sen toteen jonka sisimmässäni tiedän oikeaksi olevan.
Loppu jkää kohtalon haltuun, mutta itse teen kaikkeni ettei se jää päivään sitten kun.

Katsottaan miten äijän käy.