Hullua huhuilua

Muutama päivä takaperin kuulin huhuja, joita ei kai olisi pitänyt kuulla. Eivät ne minua koskeneet ne huhut, mutta koskettivat. En minä mikään kovin utelias ole, varsinkin kun puhuivat minulle tuntemattomat puhuivat minulle tuntemattomasta ihmisestä, kuuntelin kuitenkin kun kuului. Monenlaisia ihmissuhde kiemuroita sitä on itsellekin sattunut, niistä moni palasi mieleen, mutta vaikka joskus olisi kirpaissut, jälkikäteen ne naurattavat.

Joidenkin ihmisten tapana on olla " ikuisesti vihaisia ". Kuullun keskustelun pätkä: " Joskus yhä käyn hänen haudallaan, vaikka yhä tunenn katkeruuta siitä, kuinka hän minua laiminlöi ". En oikein ymmärrä, miten joku jaksaa olla katkera vuosikaudet ja vielä kun toinen on jo kuopattu! Mitä elämäniloa saa katkeruuden kantamisesta, vihasta, menneen surkuttelusta, kun oikeastaan siinä vain surkuttelee itseään ja osaansa.

Kyllästyin kuulemaan voivottelijaa, jonka kuulija ystävä ei saanut sanoa sanaakaan vuodatuksen väliin. Ajattelin, että tuohan on jo kuollut. Elää, mutta elää kuin ei enää eläisikään. Ulkona on kaunis ilma, ja hän ei huomaa mitään muuta, kuin oman sisällään noidankehää kiertävän tilansa. Tuolla tapaa kyllä uuvuttaa itse itsensä ennen pitkää, eikä hän koskaan ole kai kuullut anteeksi antamisen taidosta.

Niin paljon kuin viimeisten reilun 10 vuoden aikana olenkin ollut ihmisten auttaja, tsemppaaja, joskus silloin tällöin olen kohdannut samassa tilassa oleviin henkilöihin. Joillekin elämänilo palaa mieleen, niin että sen kasvoista ja silmistäkin näkee, kun muistuttaa että mikä oli kauan sitten oli jo, nyt on uusi aika, uudet mahdollisuudet ja voi toteuttaa asioita jotka silloinjoskus aiemmin olivat jääneet vain haaveiksi.
Sitten on sellaisa, harvemmassa kyllä, jotka jäävät rämpimään omaan suohonsa, kuin eivät siitä pois haluisikaan.

Ihmisen on tärkeä toteuttaa haaveitaa. Jokainen osaa unelmoida ja haaveilla. Unelmat kai ovat niitä, jotka eivät koskaan ole kuviteltukaan toteutuviksi, mutta on myös sellaisia haaveita, joista muodostuu suunnitelmia ja toteutettavia hankkeita.

Jos kaikki menee todella mänkään, on kuin olisi tarkoitettukin ettei hanke onnistu. Silloin on paras tietenkin antaa asian olla, jättää se hautumaan ja odottamaan aikaa parempaa, jopa unohtaa koko asia, ja se palaa ajankohtaiseksi jos niin tulee käydä. Se on taolaista ajttelua, joka on oikeastaan maalaisjärkeä ja maalaisjärjen käyttöä, eli varsin simppeliä. Joku vain on keksinyt sille hienomman nimityksen, taolaisuus. Taivaan Tao, josta puhutaan " kuin näin just olisi pitänyt käydäkin ", tai sen kääntöpuolesta. murphyn laista, kun asiat eivät suju vaan menevät just keturalleen.

Monestihan asiat ovat yksinkertaisia ja ymmärrettäviä, mutta ihmiset itse tekevät asioista monimutkaisia ja vaikeaselkoisia. Nuo ihmissuhteet ovat juuri myös niitä asioita... jokainen nainen on oikea Prinsessa, josta löytyy myös pieni ilkeä noita, jos Prinsessaa kohdellaan huonosti. Jokaisessa miehessä uinuu Pieni Prinssi, jonka vain tulee osata herättää unestaan. Ellei osaa herättää, mitään ei tapahdu, tai jos Prinssiä kohtelee kaltoin, siitä tulee perseelle ammuttu raivohärkä. Mutta jos Prinssiä osaa oikein häsitellä, hän osottautuu unelmien Prinssiksi, joka ei ole vain unelmaa vaan aivan totta.

Ihmissuhteista olen kirjoittanut joskus niin paljon, puhunut vielä enemmän, vaikka en avioliittoneuvoja onneksieni olekaan, monesti sellaiseen tilanteeseen kuitenkin joutunut. Asiantuntija en ole kuitenkaan, mutta monestihan se on niin, että ulkopuolisena näkee enemmän ja selvemmin, kuin ne jotka hornankattilassa ovat.

Toisaalta, kaikkea voi pyrkiä oppia ymmärtämään, vaikka sitä kaikkea ei hyväksyisi, eikä pitäisi oikeana. Se että ymmärtää jonkun tekevät niin tai noin, ei tarkoita että asiaa pitäisi oikeana ja hyväksyttävänä tai suositeltavana, vaan se tarkoittaa että ymmärtää asian syy ja seuraussuhteet, ja osaa tavallaan asettua toisten osaan.
Silti kaikkeen ei voi, ei saata eikä saa puuttua, eikä kaikkea maailman vääryyttä ja pahuutta varsinkaan saata kukaan kuljettaa omilla harteillaan.

Maailama on tavallaan muuttumaton, vaikka se muuttuu koko ajan. Kuinka paljon ihmiskunta onkaan mennyt eteenpäin kymmenissä vuosissa, mutta kuinka vähän ihmisluonto on muuttunut vuosituhansien aikana. Ei ihmisluonto mihinkään tule muuttumaankaan. Aina on hyviä ja pahoja, mukavia ja ikäviä, hiljaisia ja puheliaita, viisaita ja tyhmiä, neroja ja hulluja, miehiä ja naisia, iloja ja suruja, päiviä ja öitä, valoisaa ja hämärää, oikea ja väärä, jne. Kaikki on kuitenkin kiinni vain siitä kuinka asioita katsoo, ja katsojiahan täällä riittää... niin monta oikeaa tapaa kuin on oliotakin ja ihmisellä on vain yksi paikka koko maailmankaikkeudessa jossa voi olla, planeetta nimeltään maa. Vai onko ihmisesiintymää havaittu missään muualla koko avaruudessa? Jotkut uskovat että on, vaan se on uskonasia, joka on yhtä paljon totta kuin epätotta.

Mitä uskoo Usko? Usko uskoo: uskokoot uskomattomiin uskomattomat, uskotut uskonevat uskottuihin, uskoon uskoo uskomatta Usko.
Ellei Usko uskoisi uskoon, mihin hän sitten uskoisi, ellei itseensä uskoisi? Jokaisen kuitenkin tulisi jaksaa uskoa itseensä, ainakin yrittää. Olisiko kukaan kesinyt sähköä, puhelinta, vaatteitakaan, ellei olisi uskonut itseensä ja siihen, että jotain on aina tehtävissä. Keksinnöt syntyvät keksimisen kautta, tarvitaan uskoa, työtä, kokeilemista, tekemistä ja erehtymisiä, onnistumisia... eli toimintaa ja toimimatta jättämisiä, mutta sehän on elämäntaidon kaava! Kun elää, niin näkee, myös kokee, ja ellei opi, oppii sitten kun lopulta oppii, ellei opi jo vähämmästä.

Jotkut päivät on kultaa, hanurista muut, välillä tulee sivujuonteita tai hajasäveliä, joskus jopa viivastoon eksyy fuck-nuotti, sitten taas soi puhtaat sävelet. Sellaista elämä on, ja elämä on.

On vapaapäivä ja olen taas yhtä onnessani päivän vapaasta, kuin loma olisi. Miten päivän loman, eli vapaan käytän? Siivoan, pesen pyykit, kokkaan, bodaan, ulkoilen, metsäilen koirien kanssa, nukun ja valmistelen lähtöä seuraavan kesän vaellukselle, johon tavallaan valmistaudun kävellen, ja asiat hoituvat kuten niiden kuuluu hoitua... askel askeleelta, niin myös elämää tulee elää, ellei halua paikoillaan seistä, tai koettaa harppoa suurin loikkauksin... jolloin on kyllä vaara liukastua, eikä kukaan sellaista itselleen varmasti halua, ei polulla eikä elämänpolulla.

Hyvä päivä elää taas, maailma odotaa ja se on mahdollisuuksia täynnä.