UKK ja minä

Olisi arvokkaampaa kai olla ammatiltaan jalokivikultaseppä, kuin linja-auton kuljettaja.

UKK teki aikanaan saman kuin minä, sen kuulin radiosta. " Urkki " ei päässyt kerta yrittämällä johonkin urheiluseuraan, niin ei siihen enää toiste hakenut vaan meni muualle. Itse en päässyt kultaseppä koulutukseen kerta hakemalla ( ei kukaan muukaan kuulemma ), ja sanoin jo koulutuskokeilussa ollessa, haen vain nyt, toiste en.

Kekkosella kuulemma ei ylpeys riittänyt antaa periksi ja nöyrtyä hakemaan toiste. Minulla oli sen sijaan aivan muu syy... ei ole aikaa pelleillä asioiden kanssa. Ellei joku asia suju, niin olkoot sujumatta ja kiiruhdan seuraavaan asiaan. Miksi pitäisi jäädä johonkin asiaan kiinni, roikkumaan, ellei se ole sen arvoista. Ja vaikka se olisi sen arvoista, niin jos sen menettää, menee se menojaan, vaikka kuinka koettaisi roikkua kiinni ja uhrata kaiken elämäsnä ja aikansa asian perään.

Joka menee, se menkööt, olipa joutavaa tai ei.

Minä en koskaan halunnut linja-auton kuljettajaksi. Työtäni en valinnut, työ valitsi minut, sen on monesti huomannut jälkikäteen. Miksi en valita? Koska olen tyytyväinen, saan hyvän palkan, helpolla. Mitä merkitystä sillä, vaikka työtä ei arvosteta, en tee työtä arvostuksen tai kiitoksen vuoksi, vaan rahan takia.
Silti työtä arvioidaan ja arvostetaan tai arvostellaan... bonuksena kuulee kiitosta ja kehuja, mutta myös motkotusta toisinaan. Mitä väliä? Ei mitään, sillä palkkaa ei makseta kiitoksen tai haukkujen mukaan, vaan tehdystä työstä, ja sillä palkalla elää.