Hyppäsi mies, aikuinen mies, linjoilta bussiin. Linjakilvessä luki suurella numerot ja määränpää: Hakaniemi ". Muutaman sadan metrin matkan jälkeen auto tuli päätepyskilleen. Mies alkoi mekkaloimaan suureen ääneen: " Ensin odtan tuhat tuntia ja ainoa bussi joka tulee, menee väärään paikkaan ". Ei kai se kuskin syy ole, jos ellei ihminen itse katsoo mihin menee, eikä sitten edes kysäise pääseekö kyseisellä kyydillä pyrkimäänsä paikkaan.
ihmekö tuo, ettei kanssamatkustajat oikein meluajaa tahtoneet sympatiseerata.
Katoavaa on kauneus... vai katoaako se mihinkään? Katselin nuoruuden aikaisia valokuvia itsestäni ja parikymmentä vuotta sitten otettuja ja nykyisiä. Valvotut yöt alkavat näkyä... tai sitten näkyy vain hoidon puute. Kyllähän aika pienellä vaivalla iho alkaa näyttämään nuoremmalta ja ikääkin haihtuu 10 vuotta kasvoilta pois... jos vaan viitsii hoitaa muutenkin kuin pestä. Hunaja on hyvä ulkoisesti käytettynä, vaan on niitä teollisia kemikaalejakin... täytyy kai käydä kauppareissulla kemikaaliosastolla, jota en olisi uskonut alkavani omiin tarpeisiin edes harkitsemaan. Mutta pakkeloimaan en aio alkaa! Äkkiähän jollakin meikeillä saisi aivan ihmeitä aikaan, mutta en jaksa edes alkaa tuollaiseen. Kasvosolarium kyllä voisi menetellä. Ehkäpä ostankin sellaisen? Samalla rahalla kyllä saisi lentoliput etelänlämpöön... jos vaikka muutaman päiväreissun tekisi, vaikka kerran kuukaudessa! Eihän siellä etelässä tarvitse viikkoa olla, jos vaikka 5...6 tuntia kerran kuukaudessa.
Katselin Johnny Rotten:in videoita eli Sex Pistol:sin musaa. Muistui nuoruusaika 17-19 ikävuodet mieleen. Oli meitä kumma kolmikko. Yksi rokkari, yksi punkkari ja " hämy ". Silti naurettiin ihan sikana samoille asioille, tultiin toimeen ja juttuun kaikin puolin. Missähän jaska ja Veltto ( ei Virtanen ) ovat nykyisin? Muuten nuo lempinimet joita tutuilla on/oli... Veltto, Löysä, Töyhtö, Vilppi, Omppu, Natsa, Pätkä, Fiblu, Masse, Matsku, Sapi, Vilkku, Niksu, ... kai niiden syntymiseen oli jokin syy... kukaan ei vain tiennyt itsekään, mistä nuo lisänimet oikein saivat aikanaan alkusa. Ne vain oli kun ne oli ja vain harva oli väännös etu-tai sukunimistä. Joskus kai pitäisi alkaa etsimään... tai sitten vaan odotaa että joskus maailmalla tapaa vielä, kun maailma muka on niin pieni.
Voi voi, kuinka pian elämä on kulunut, voi voi kuinka paljon kaikkea siihen on kuitenkin ehtinyt mahtukaan!
Click to www.maanystavat.fi/ Friends of the Earth Finland
lauantai 23. lokakuuta 2010
lauantai 16. lokakuuta 2010
Hullunkemistinvehkeet
Lapsena olisin halunnut sellaiset kemistin vehkeet, jollaisia niin monet pikkupojat haluavat kai vieläkin. Aku Ankassa taasen oli jossain sarjassa hullukemisti, ja niinpä kemistin vehkeistä muodostui puhekieleeni käsite hullunkemistinvehkeet. Joudun usein selventämään mitä tarkoitan kun puhun hullunkemistinvehkeistä, enkä vain kemistin vehkeistä.
Anyway. Kemiaa tarvitaan aina, kun haluaa likatahran pois vaatteista, tai kuivattaa kuivalihaa, tai jos saa päähänsä kokeilla kuinka cola-juomaa saisi valmistettua kotikonstein. Mitään räjähteitä tai vastaavaa ei tarvitse valmistaa, kun ei niille olisi käyttöäkään. Sen sijaan olisi käyttöä kemistinvehkeille, jotta saattaisi kokeilla voiko tutkia selviääkö miksi joku kahvi maistuu paremmalle kuin toinen ( hyvä kahvi maistuu aina ), ja pystyisikö kokeilla ja tarkoilla mittauksilla parantamaan kahvin maukua siten, että aina kahvi olisi hyvää kun sitä keittää, eli saattaako kokeilla selvittää hyvän kahvin valmistamisen salaisuudet. Ei ole samantekevää, onko aamukahvi hyvää vai kuin hirveetä tököttiä.
Monesti olen koettanut muistaa hankkia hullunkemistinvehkeet, ja yhtä usein unohtanut asian. Nytpäs päätin etten unohda asiaa, vaan kirjoitin muistilapulle asian. Vaikka en ole hajamielinen professori, olen muuten vain mestari unohtamaan asioita, kun puuhastelen niin monen asian kimpussa tai parissa, niin väkisinkin jotain unohtuu aina välillä.
Toisaalta olisi käytännöllistäkin, jos saa kehitettyä pöly-magneetin. Sellaisen ihmeasian, joka imee itseensä pölyä. Laittaisi sellaisen laitteen huoneen nurkkaan ja voisi aikansa kuluksi katsella, kuinka pölyt hivuttautuisivat pöly-magneettia kohti kuin salaperäisen vetovoiman vetäminä. Ei tarvitsisi enää imuroida, eikä hankkia robotti-imuriakaan ja sellainen tuotos kyllä tekisi maailman miljoonat siivouksen kanssa tuskailijat varsin iloisiksi kun yksi tehtävä olisi lopullisesti poissa aikaa ja voimia kuluttamasta.
Kemian ja fysiikan avulla kaikenlaista ihmettä on ennenkin syntynyt, mutta kaikki keksinnöt ei ole kuitenkaan vielä keksitty.
Lapsuudessa oli kehittyneimmät leikkikalut pieniä höyrymoottoreita. Ne olivat toimivia pienoismalleja ja toimivat melkoisina hämmästyksen aiheuttajina, mutta laittoivat ideat poikimaan enemmän kuin vain opettivat ymmärtämään kuinka tekniikka toimii.
Samalla alkoi naurattamaan, kun mietin millainen jymmsytys ja kolina kävisikään, jos pyykkikoneessa olisi nelitahtinen moottori kuten autoissa. Onneksi noissa sentään käytetään kiertomäntä-moottoria vastaavaa generaattoria. Samalla tulin keksineeksi sähköllä toimivan tiskiharjan. Kai sellainen on jo ennestään keksitty? Luulisin. Ainakin sähköllä toimiva tiskiharja säästää sekä pesuainetta, tuhottomasti vettä että sähköä, jos vertaa laitetta astianpesukoneeseen. Taidanpa alkaa rakentelemaan sellaista vapaapäivieni puuhana.Kun käyttää pientä moottoria, pienempää kuin imurin moottori, niin melutaso jää alhaisemmaksi kuin astianpesukoneen, ja kotelointi tekee siitä lähes äänettömän käyttää. Sopii siis kerrostaloonkin.
Anyway. Kemiaa tarvitaan aina, kun haluaa likatahran pois vaatteista, tai kuivattaa kuivalihaa, tai jos saa päähänsä kokeilla kuinka cola-juomaa saisi valmistettua kotikonstein. Mitään räjähteitä tai vastaavaa ei tarvitse valmistaa, kun ei niille olisi käyttöäkään. Sen sijaan olisi käyttöä kemistinvehkeille, jotta saattaisi kokeilla voiko tutkia selviääkö miksi joku kahvi maistuu paremmalle kuin toinen ( hyvä kahvi maistuu aina ), ja pystyisikö kokeilla ja tarkoilla mittauksilla parantamaan kahvin maukua siten, että aina kahvi olisi hyvää kun sitä keittää, eli saattaako kokeilla selvittää hyvän kahvin valmistamisen salaisuudet. Ei ole samantekevää, onko aamukahvi hyvää vai kuin hirveetä tököttiä.
Monesti olen koettanut muistaa hankkia hullunkemistinvehkeet, ja yhtä usein unohtanut asian. Nytpäs päätin etten unohda asiaa, vaan kirjoitin muistilapulle asian. Vaikka en ole hajamielinen professori, olen muuten vain mestari unohtamaan asioita, kun puuhastelen niin monen asian kimpussa tai parissa, niin väkisinkin jotain unohtuu aina välillä.
Toisaalta olisi käytännöllistäkin, jos saa kehitettyä pöly-magneetin. Sellaisen ihmeasian, joka imee itseensä pölyä. Laittaisi sellaisen laitteen huoneen nurkkaan ja voisi aikansa kuluksi katsella, kuinka pölyt hivuttautuisivat pöly-magneettia kohti kuin salaperäisen vetovoiman vetäminä. Ei tarvitsisi enää imuroida, eikä hankkia robotti-imuriakaan ja sellainen tuotos kyllä tekisi maailman miljoonat siivouksen kanssa tuskailijat varsin iloisiksi kun yksi tehtävä olisi lopullisesti poissa aikaa ja voimia kuluttamasta.
Kemian ja fysiikan avulla kaikenlaista ihmettä on ennenkin syntynyt, mutta kaikki keksinnöt ei ole kuitenkaan vielä keksitty.
Lapsuudessa oli kehittyneimmät leikkikalut pieniä höyrymoottoreita. Ne olivat toimivia pienoismalleja ja toimivat melkoisina hämmästyksen aiheuttajina, mutta laittoivat ideat poikimaan enemmän kuin vain opettivat ymmärtämään kuinka tekniikka toimii.
Samalla alkoi naurattamaan, kun mietin millainen jymmsytys ja kolina kävisikään, jos pyykkikoneessa olisi nelitahtinen moottori kuten autoissa. Onneksi noissa sentään käytetään kiertomäntä-moottoria vastaavaa generaattoria. Samalla tulin keksineeksi sähköllä toimivan tiskiharjan. Kai sellainen on jo ennestään keksitty? Luulisin. Ainakin sähköllä toimiva tiskiharja säästää sekä pesuainetta, tuhottomasti vettä että sähköä, jos vertaa laitetta astianpesukoneeseen. Taidanpa alkaa rakentelemaan sellaista vapaapäivieni puuhana.Kun käyttää pientä moottoria, pienempää kuin imurin moottori, niin melutaso jää alhaisemmaksi kuin astianpesukoneen, ja kotelointi tekee siitä lähes äänettömän käyttää. Sopii siis kerrostaloonkin.
perjantai 15. lokakuuta 2010
Mulla on kaikkein hauskinta!
Voi jestas kuinka mä nauroin! Pitkästä aikaa olen alkanut taas kirjoittamaan niitä näitä, kun ei vaan ole viitsinyt kirjoittaa kun on ollut mutakin tekemistä, eikä ilmaiseksi kirjoittamisella saldoa saada.
No. Olen kai pimahtanut kun kirjoitan, koska viisaampi olisi pysyä vaiti eli hiljaa. taaskaan en niin tehnyt, mutta nauroin maha kippuralla kun selasin saapuneet spostit! Siellä oli: Tilaa tämä ja voit voittaa, osta tuo ja saat kaupan päälle, ja sitten yhdessä mainoksessa luki: Venytä penistäsi! Nauratti aivan tuhottomasti ja sitten klikkasin. Se oli seksikaupan mainos, joka kauppasi kaikenlaista härveliä ja tarjosi ennen kuulumattomaan hintaan huippusuosittua peniksen venytintä. Mitä helkkaria tekisin peniksen kehittimellä, tai venähtäneellä peniksellä? Mihin sen sulloisin? Ämpäriinkö? Selibaatissa elävä kun ei tarvitse vehjettään kuin kusemista varten, ei sitä sitten ainakaan venyttelemään viitsi alkaa.
Kaikkea ihmislle myydäänkin, tai ainakin tarjotaan: Osta ihme dieetti, venytä penistäsi, syö onnea lisääviä keksejä, hanki isommat tissit, tuhlaa tonni ja voit voittaa satasen, hanki hollywood hymy helposti tai osta nuoruutta tosi halvalla!
Jotkut rahastavat ihmisten hädällä, ahdingolla tai saattavat pulassa olevan ojasta allikoon... lainaa multa tonni ja maksa kaksi takaisin. Se on business, mutta se on myös sikamaista. Yhtä hyvin voisi ilmoittaa: Panettaako? Vuokraa panokaveri, mutta se olisi laitonta prostituutiota jos sititä rahaa pyytää vaivan palkaksi. Jos menee ilmaiseksi tyrkylle vaikka viikonloppuna kapakkaan, iskee jonkun tai antaa itsensä tulla isketyksi ja sekö ei ole prostituuttiota, kun palvelus vaihdetaan palvelukseen, kunhan raha vain ei liiku niin kaikki laiton onkin aivan laillista.
Jos menisin antamaan pois rahaani, hankkimalla vempeleen peniksen venyttämistä varten, niin mitä kävisi? Tulisi surkasmi, kun tulisi ensin huoli siitä että olen tuhlannut rahani joilla piti maksaa eläminen eli ostaa ruokaa ja maksaa vuokraa, ei seisoisi huolien puristellessa, ja jos pili siitä sentinkään kasvaisi, mitä tekisi pelillä joka ei toimi stressin vuoksi.
Ennen sanottiin, jotta Suomalaiset ei puhu eikä pussaa ( se koski Suomalaisia mieheiä, naiset kyllä on aina puhuneet ihan liikaakin ja pussanneet ovat mieluusti aina, jopa v*ttumaisen innokkaasti ja lakkaamattomasti ymmärtämättä etteinurho välttämättä pusuja kaipaa vaan toisenlaista toimintaa ) vaan nykyisin on sekä poliitikkojen puheet aivan räävittömiä kuten kännäävien kakaroidenkin huutelut, mutta myös nuo mainokset.. ei kysytä, haluatko pidemmän tai haluatko edustavamman rintamuksen, vaan sanotaan suoraan, venytä penistäsi tai hanki rinnat jotka huomataan. Suomalaiseille voisi myydä mainosta: Hanki ikuinen humalatila... siinä kuin jenkeille voi myydä taivaspaikkoja, varmaan pysyvä humalatila saisi jonkun poloisen tarttumaan syöttiin ja antamaan rahaa saavuttaakseen " taivaallisen olotilan ". Eikö samoilla lupauksilla myydä narkkareille huumeitakin?
Uskon jalkapalloon, hymyyn, hyviin käytöstapoihin, musiikkiin, elämään ja sen suomiin mahdollisuuksiin... mutta en usko suuremman tai pienemmän peniksen maailmoja mullistavaan voimaan. Hyvät naurut silti sain venyttämättä penistä vaikka lähes venäytin naurulihakseni.
Myydään orgasmi halvalla. Ei maksa paljoa paskaakaan, mutta tuotteella on takuu ja tuotos takuulla toimiva, tyydytys tulee tyydyttämällä. Ei, se on laiton prostituutio... mutta myydään onnelisuutta tai henkilököhtainen personal trainer, se ei ole prostituuttiota, mutta ajaa saman asian: vain tonnin tunti ja koet uuden elämän. Jestas mitä mainoksia, ja noillako se onni irtoaa???
Miten paljon ihmiset etsivätkään, ja sen varjolla heille kaupataan kaikkea ja todella kaikenlaista. Eikö laki puutu vai puuttuuko laki?
Kaiken kai täällä kokea saa.
No. Olen kai pimahtanut kun kirjoitan, koska viisaampi olisi pysyä vaiti eli hiljaa. taaskaan en niin tehnyt, mutta nauroin maha kippuralla kun selasin saapuneet spostit! Siellä oli: Tilaa tämä ja voit voittaa, osta tuo ja saat kaupan päälle, ja sitten yhdessä mainoksessa luki: Venytä penistäsi! Nauratti aivan tuhottomasti ja sitten klikkasin. Se oli seksikaupan mainos, joka kauppasi kaikenlaista härveliä ja tarjosi ennen kuulumattomaan hintaan huippusuosittua peniksen venytintä. Mitä helkkaria tekisin peniksen kehittimellä, tai venähtäneellä peniksellä? Mihin sen sulloisin? Ämpäriinkö? Selibaatissa elävä kun ei tarvitse vehjettään kuin kusemista varten, ei sitä sitten ainakaan venyttelemään viitsi alkaa.
Kaikkea ihmislle myydäänkin, tai ainakin tarjotaan: Osta ihme dieetti, venytä penistäsi, syö onnea lisääviä keksejä, hanki isommat tissit, tuhlaa tonni ja voit voittaa satasen, hanki hollywood hymy helposti tai osta nuoruutta tosi halvalla!
Jotkut rahastavat ihmisten hädällä, ahdingolla tai saattavat pulassa olevan ojasta allikoon... lainaa multa tonni ja maksa kaksi takaisin. Se on business, mutta se on myös sikamaista. Yhtä hyvin voisi ilmoittaa: Panettaako? Vuokraa panokaveri, mutta se olisi laitonta prostituutiota jos sititä rahaa pyytää vaivan palkaksi. Jos menee ilmaiseksi tyrkylle vaikka viikonloppuna kapakkaan, iskee jonkun tai antaa itsensä tulla isketyksi ja sekö ei ole prostituuttiota, kun palvelus vaihdetaan palvelukseen, kunhan raha vain ei liiku niin kaikki laiton onkin aivan laillista.
Jos menisin antamaan pois rahaani, hankkimalla vempeleen peniksen venyttämistä varten, niin mitä kävisi? Tulisi surkasmi, kun tulisi ensin huoli siitä että olen tuhlannut rahani joilla piti maksaa eläminen eli ostaa ruokaa ja maksaa vuokraa, ei seisoisi huolien puristellessa, ja jos pili siitä sentinkään kasvaisi, mitä tekisi pelillä joka ei toimi stressin vuoksi.
Ennen sanottiin, jotta Suomalaiset ei puhu eikä pussaa ( se koski Suomalaisia mieheiä, naiset kyllä on aina puhuneet ihan liikaakin ja pussanneet ovat mieluusti aina, jopa v*ttumaisen innokkaasti ja lakkaamattomasti ymmärtämättä etteinurho välttämättä pusuja kaipaa vaan toisenlaista toimintaa ) vaan nykyisin on sekä poliitikkojen puheet aivan räävittömiä kuten kännäävien kakaroidenkin huutelut, mutta myös nuo mainokset.. ei kysytä, haluatko pidemmän tai haluatko edustavamman rintamuksen, vaan sanotaan suoraan, venytä penistäsi tai hanki rinnat jotka huomataan. Suomalaiseille voisi myydä mainosta: Hanki ikuinen humalatila... siinä kuin jenkeille voi myydä taivaspaikkoja, varmaan pysyvä humalatila saisi jonkun poloisen tarttumaan syöttiin ja antamaan rahaa saavuttaakseen " taivaallisen olotilan ". Eikö samoilla lupauksilla myydä narkkareille huumeitakin?
Uskon jalkapalloon, hymyyn, hyviin käytöstapoihin, musiikkiin, elämään ja sen suomiin mahdollisuuksiin... mutta en usko suuremman tai pienemmän peniksen maailmoja mullistavaan voimaan. Hyvät naurut silti sain venyttämättä penistä vaikka lähes venäytin naurulihakseni.
Myydään orgasmi halvalla. Ei maksa paljoa paskaakaan, mutta tuotteella on takuu ja tuotos takuulla toimiva, tyydytys tulee tyydyttämällä. Ei, se on laiton prostituutio... mutta myydään onnelisuutta tai henkilököhtainen personal trainer, se ei ole prostituuttiota, mutta ajaa saman asian: vain tonnin tunti ja koet uuden elämän. Jestas mitä mainoksia, ja noillako se onni irtoaa???
Miten paljon ihmiset etsivätkään, ja sen varjolla heille kaupataan kaikkea ja todella kaikenlaista. Eikö laki puutu vai puuttuuko laki?
Kaiken kai täällä kokea saa.
torstai 14. lokakuuta 2010
Pitäisi.
Pitaisi tehdä niin paljon, vaikka suurimmat teot on jo tehty kauan sitten.
Pitäisi putsata pöytä, laittaa järjestykseen epäjärjestys ja tehdä loppuun se jonka on aloittanut, ettei mitään jäisi kesken eikä kukaan pääsisi sanomaan: " Kuoli pois ennen aikojaan ", vaan tulisi valmiiksi se vähä jonka on ajatellut valmiiksi aikanaan saattaa.
Liian pitkiä työpäiviä ja ihan liian useita työpäiviä peräkäin. Jos minulla olisi aikaa, tekisinkö sitten enemmän asioita? En tekisi, sillä sen olen jo itsestäni oppinut. Ei vain enää jaksa pyörittää niin suuria rattaita kuin nuorempana, mieluusti on vain ihan hiljaa, vaiti ja antaa muiden touhuta ja puhua.
Olen polttanut kynttilää molemmista päistä aivan liian pitkään ja suurella liekillä. Sanoinhan jo 14 vbuotiaana uhmakaasti: " En aio elää vanhaksi ", mutta en arvannut etä tappaisin itseni työllä! Sen sijaan sanoin, että aion elää 200 vuotiaaksi, mutta pysyn nuorena aina. Naurattaa muistella niitä aikoja ja sanomisiaan... nyt sitä tuntee itsensä jo tuhatsatakolmekymppiseksi, ja haluaisi vain nukkua pitkään ja usein.
Sitten tulee se ihmeellinen energiapuuska! takki niskaan, reppu selkään, lippis päähän ja menoksi! Vanhakin nuortuu ihan silmissä ja kokee aina sen uuden elämänkipinän voimakkaana, aikani ei ole vielä, joten ehtii pyörittää vaikka suurtakin pyörää, kokeilla kuinka kauan sisu kestää, miten pitkälle pääsee ja onko sateenkaaren päässä kulta-aarre vai kulta yksinäisen elämään.
Olen kieltämättä syrjäytynyt, erakoitunut, hiljentynyt, kuin luhistuva tähti, joka vielä viimeisillä hetkillään heijastaa lainavaloa ennen kuin tulee pimeys ja power on off.
En ole lainkaan huolissani, en suruissani, en iloissani, sillä en tahdo kuolla vaan tahdon elää. Kerrankin olen realisti, enkä ainoastaan vain optimisti, kun sanon että tämä elämä kannatti elää, vaikka se on sisältänytkin uskomattomia mahalaskuja ja äkillisiä ponnahduksia, ja taas hyppyjä pimeään kuiluun. Kun elää riskillä, ei aina voi voittaa eikä onnikaan ikuisesti kestä, vai kestääkö sittenkin? Tarinahan ei ole vielä loppu, elämä ei ole ohi, mahdollisuuksia on siinä kuin kellä hyvänsä, löytää vaikka kultakimpale tai vielä enemmän. olisinko jo valmis siihen? saattaisin olla, vaikka en ehkä ihan vieläkään... ensin tulee kasvaa, ja ennen kuin voi kasvaa, tulee pienentyä. Kuinka pieneksi tulee ensin tulla, ennen kuin voi kasvaa suuremmaksi? Sitä vain en tiedä, enkä sitä pohdikaan, koska ei se miettimällä miksikään tulisikaan.
Ihmettelen vain, minne katosi se kunnianhimo ja menestymisen vimma, joka joskus oli... silloin en viivytellyt, en empinyt enkä aikaillut vaan menin tuulispäänä elämänvirran mukana. Nyt vain katselen, saatan istuskella vuoden tai kaksi, ennen kuin teen jotain ja ehkä vasta silloinkaan en kovin kummoisia.
Tämä on kai sitä vanhuutta? Mutta minä pidän siitä! On kiva saada tulla vanhaksi ja nautin täysin kiireettömän elämästäni. Juoskoot muut, minä vain kävelen, ehtii perille tälläkin tavoin.
Pitäisi putsata pöytä, laittaa järjestykseen epäjärjestys ja tehdä loppuun se jonka on aloittanut, ettei mitään jäisi kesken eikä kukaan pääsisi sanomaan: " Kuoli pois ennen aikojaan ", vaan tulisi valmiiksi se vähä jonka on ajatellut valmiiksi aikanaan saattaa.
Liian pitkiä työpäiviä ja ihan liian useita työpäiviä peräkäin. Jos minulla olisi aikaa, tekisinkö sitten enemmän asioita? En tekisi, sillä sen olen jo itsestäni oppinut. Ei vain enää jaksa pyörittää niin suuria rattaita kuin nuorempana, mieluusti on vain ihan hiljaa, vaiti ja antaa muiden touhuta ja puhua.
Olen polttanut kynttilää molemmista päistä aivan liian pitkään ja suurella liekillä. Sanoinhan jo 14 vbuotiaana uhmakaasti: " En aio elää vanhaksi ", mutta en arvannut etä tappaisin itseni työllä! Sen sijaan sanoin, että aion elää 200 vuotiaaksi, mutta pysyn nuorena aina. Naurattaa muistella niitä aikoja ja sanomisiaan... nyt sitä tuntee itsensä jo tuhatsatakolmekymppiseksi, ja haluaisi vain nukkua pitkään ja usein.
Sitten tulee se ihmeellinen energiapuuska! takki niskaan, reppu selkään, lippis päähän ja menoksi! Vanhakin nuortuu ihan silmissä ja kokee aina sen uuden elämänkipinän voimakkaana, aikani ei ole vielä, joten ehtii pyörittää vaikka suurtakin pyörää, kokeilla kuinka kauan sisu kestää, miten pitkälle pääsee ja onko sateenkaaren päässä kulta-aarre vai kulta yksinäisen elämään.
Olen kieltämättä syrjäytynyt, erakoitunut, hiljentynyt, kuin luhistuva tähti, joka vielä viimeisillä hetkillään heijastaa lainavaloa ennen kuin tulee pimeys ja power on off.
En ole lainkaan huolissani, en suruissani, en iloissani, sillä en tahdo kuolla vaan tahdon elää. Kerrankin olen realisti, enkä ainoastaan vain optimisti, kun sanon että tämä elämä kannatti elää, vaikka se on sisältänytkin uskomattomia mahalaskuja ja äkillisiä ponnahduksia, ja taas hyppyjä pimeään kuiluun. Kun elää riskillä, ei aina voi voittaa eikä onnikaan ikuisesti kestä, vai kestääkö sittenkin? Tarinahan ei ole vielä loppu, elämä ei ole ohi, mahdollisuuksia on siinä kuin kellä hyvänsä, löytää vaikka kultakimpale tai vielä enemmän. olisinko jo valmis siihen? saattaisin olla, vaikka en ehkä ihan vieläkään... ensin tulee kasvaa, ja ennen kuin voi kasvaa, tulee pienentyä. Kuinka pieneksi tulee ensin tulla, ennen kuin voi kasvaa suuremmaksi? Sitä vain en tiedä, enkä sitä pohdikaan, koska ei se miettimällä miksikään tulisikaan.
Ihmettelen vain, minne katosi se kunnianhimo ja menestymisen vimma, joka joskus oli... silloin en viivytellyt, en empinyt enkä aikaillut vaan menin tuulispäänä elämänvirran mukana. Nyt vain katselen, saatan istuskella vuoden tai kaksi, ennen kuin teen jotain ja ehkä vasta silloinkaan en kovin kummoisia.
Tämä on kai sitä vanhuutta? Mutta minä pidän siitä! On kiva saada tulla vanhaksi ja nautin täysin kiireettömän elämästäni. Juoskoot muut, minä vain kävelen, ehtii perille tälläkin tavoin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
