Arvokkainta on

Jos oikein tiivistää, laulun sanat: "... Kun kissa on poissa, hiiret hyppii pöydällä... ", kertoo kyllä paljon, kaiken ja sen kaikkein oleellisimman.

Huomaan selvästi olevani jousen kaltainen. Kun jousi on levossa, se näyttää vain voimattomalle ja elottomalle. Kun jousi jännitetään, ampuu se nuolia, ja millä voimalla!!!!

Vasta äskettäin eräs nuorimies, iältään 25, tuli luokseni ja pyysi minua opettamaan Shaolin Kung-fu:a hänelle. Puolen vuoden tuttavuuden perusteella tiedän, jos hän oppisi, hän käyttäisi osaamistaan väärin. Oli helppo heittäytyä tyhmäksi ja sanoa: " Kuitenkin hakkaisit muita. En opeta. "

Olen kyllä huomannut, moni pelkää vaskikäärmettäkin, vaikka se ei käärme ole ja on vaaraton ihmiselle. Ihmiset pelkäävät ulkonäön vuoksi. Kun ihminen näyttää mitättömältä, hänen ylitseen saatetaan kävellä: " Ei tuosta ole vaaraa ". Kuitenkin vaskitsaa pelätään, vaikka pelko on aiheeton... mutta kun se näyttää niin vaaralliselta.

Ulkonäkö ja koko johtavat harhaan, ja harhassa moni elää. Pieni ei voisi olla vaara, mutta suuri on. Ruma ei voisi olla hyvä, kaunis on hyvä vaikka sisin on piloilla. Jännitetty jousi saattaa olla vaarallinen, mutta jännittämätön vaaraton- Kuitenkin jousella saattaa amoua tappavia nuolia, olipa jousi sitten jännitetty tai ei. Tuota moni ei tunnu ymmärtävän.
Samaan moni lankeaa koirien suhteen. Dopperman tai Rottweiler joilta on häntä leikattu ja korvat typistetty on vaarallisen näköinen... mutta hännällinen ja suuri korvanlehtinen sitten on lempeä ja vaaraton. Noin moni näyttää ajattelevan.

Kun sanon, ulkonäöllä ei ole väliä.... minua koettaa iskeä mitä kummallisimmat naaraat. Juuri sellaiset, joilla on korvien välissä jotain pielessä ja rankasti Muiden hylkäämät, itseensä pettyneet mitättömyydet, jotka kuvittelevat minun olevan epätoivoisen jolle kelpaa mikä vaan ja että olisin nyt se joku joka isketään kuin tosta vaan.

Näyttelen tyhmää, vaikka olen viisas. Näytän puudelilta, vaikka olen Doperman. Kuinka moni arvioi ja mittaa toista ulkonäön perusteella? Hyvin moni. Kukkii se kaktuskin, vaikka se mehikasviksi mielletään. Mikä helevetin mehikasvi???

Yhtenä päivänä jouduin tilanteeseen, jotta sakemanni kävi päälle. Otin shäferiä nokasta kiinni, puristin, ja käänsin. Se jjoutui selälleen ja lakkasi hyökkäämisen, koska ei voinut muutakaan. Tuonlaiset ei lue puudelin otsassa, joten se vähän hankaloittaa elämää. Ostarilla kävi viisi sälliä kimppuun ja saartoivat. Oli pakko pyyhkiä heidät katuun, vaikka ei olisi halunnut sellaista. Ehkä on tullut aika hankkia vähän kovempi ulkonäkö, ettei tarvitse joutua turhan usein tuollaisiin tilanteisiin, voi vielä sattua pahasti vaikka sellaista koettaa välttää.

UKK ja minä

Olisi arvokkaampaa kai olla ammatiltaan jalokivikultaseppä, kuin linja-auton kuljettaja.

UKK teki aikanaan saman kuin minä, sen kuulin radiosta. " Urkki " ei päässyt kerta yrittämällä johonkin urheiluseuraan, niin ei siihen enää toiste hakenut vaan meni muualle. Itse en päässyt kultaseppä koulutukseen kerta hakemalla ( ei kukaan muukaan kuulemma ), ja sanoin jo koulutuskokeilussa ollessa, haen vain nyt, toiste en.

Kekkosella kuulemma ei ylpeys riittänyt antaa periksi ja nöyrtyä hakemaan toiste. Minulla oli sen sijaan aivan muu syy... ei ole aikaa pelleillä asioiden kanssa. Ellei joku asia suju, niin olkoot sujumatta ja kiiruhdan seuraavaan asiaan. Miksi pitäisi jäädä johonkin asiaan kiinni, roikkumaan, ellei se ole sen arvoista. Ja vaikka se olisi sen arvoista, niin jos sen menettää, menee se menojaan, vaikka kuinka koettaisi roikkua kiinni ja uhrata kaiken elämäsnä ja aikansa asian perään.

Joka menee, se menkööt, olipa joutavaa tai ei.

Minä en koskaan halunnut linja-auton kuljettajaksi. Työtäni en valinnut, työ valitsi minut, sen on monesti huomannut jälkikäteen. Miksi en valita? Koska olen tyytyväinen, saan hyvän palkan, helpolla. Mitä merkitystä sillä, vaikka työtä ei arvosteta, en tee työtä arvostuksen tai kiitoksen vuoksi, vaan rahan takia.
Silti työtä arvioidaan ja arvostetaan tai arvostellaan... bonuksena kuulee kiitosta ja kehuja, mutta myös motkotusta toisinaan. Mitä väliä? Ei mitään, sillä palkkaa ei makseta kiitoksen tai haukkujen mukaan, vaan tehdystä työstä, ja sillä palkalla elää.