Pinnallisuus on katsojan silmissä

Ihmisillä on niin monenlaisia erilaisia historioita ja kasvuympäristöjä ja päämääriä.

Mä en laittaisi ulkonäkö asiaa ihan pinnallisuuden merkiksi. On nimittäin niin monta eri syytä jotka vaikuttavat.

Jos puhutaan esiintyjästä, olipa taiteilija tai vaikka uutis-ankkuri, niin ulkonäköseikoilla on väliä, paljonkin.

Mä ymmärrän hyvin sitä, että ulkonäkö merkitsee. Jos otetaan vaikka palvelualalla toimiva henkilö... herättääkö kovasti luottamusta, jos lentoemäntä olisi hakaneula poskessa tai Mike Monroe tukkainen meikattu mies olisi lastentarhan hoitajana? Jos taasen kotipalvelua käyttää, monelle on merkitystä silläkin, onko kotiinsa tuleva siivoaja minkä värinen iholtaan, kumpaa sukupuolta ja myös ulkonäkö merkitsee paljon, syntyykö luottamusta vai ei?

Nykyään Suomessa " saa " näyttää mille haluaa, jos pokka itsellään vaan pitää. Varsinkin nuoriso saa pukeutua miten haluavat, joka on tietenkin hyvä. Mieluummin vapautunutta elämää, eikä normien mukaan kaavojen mukaan. Tavallaan olen " kateellinen " elämälle, etten ole enää 15 vuotias nykyaikana, sillä voisi ihan mieluusti värjätä kasvot valkoisiksi, kuten niin moni tekee.

Se kasvuympäristö, josta mä olin nuorena. Oli oltava selkeästi joko rokkari, punkari, " hämy " tai disco-hile, jotta mahtui samoille kylille. Mike Monroe oli tuossa suhteessa tosi rohkea. Muistan kun joskus näin hänet Rautatientorilla, moni muu ei olisi uskaltanut tehdä samaa.

Meikkaaminen kuulemma oli alkujaan miesten tapa koristautua, vaikka se sitten on maailman menon myötä muuttunut naisten tavaksi. Ei toki kaikki naiset meikkaa, ja jotkut miehet meikkaavat tai kuka mitenkin. Oikeastaan ei pitäisi puhua meikkaamisesta, vaan somistautumisesta, johon vaikuttaa myös asusteet, ja joka on muotoilijalle lavasteiden rakentajalle, somistajalle, ominta-alaa.

Kuinka paljon ulkonäkö asiat vaikuttavatkaan? Se joka ihminen on ollut nuorena, vaikuttaa siihen paljon joka tulee olemaan usein myös se aikuisenakin vallitseva tyyli. Sama koskee usein pukeutumiseen kuin mieli musiikkiinkin. Joillain enemmän, joillain vähemmän.

Se aika kun olin nuori, oli melkein kaikki tutut jostain syystä rokkareita. Sen enempää ajattelematta itsekin " valitsi " sen tyylin omaksi. Oikeasti itse ei valinnut mitään, vaan meni lauman mukana ja jäikin tavallaan siihen, kunnes alkoi ajattelemaan omalla päällään. Se taas vaikutti siihen, että alkoi hyväksymään muitakin tyylejä ja musiikkeja, eikä vain ollut urautunut " ainoaan oikeaan ".

Moni lapsuuden tuttu elää yhä vielä paljon sen kaavan mukaan, jonka koki oikeaksi nuoruudessaan. Ei siinä vikaa ole, mutta tavallaan se on kuin putkinäkö, näkee vain yhden tyylin ja muita ei ole olemassakaan.

Miten tuo kaikki liittyy ulkonäköön? Paljonkin, koska sehän on vaikuttava tekijä ihmisten alitajunnassa. Ulkonäön mukaan moni arvioi ja arvostelee, punnitsee ja mittaa. Kauneus tai rumus on ihmisen silmässä, ja katsojan silmässä nimenomaan.

Välillä kun olen merkittävästi muuttanut omaa ulkonäköä, on mennyt pitkään ennen kuin on tottunut omaan ulkonäköönsä. Kun hiukset ajoin viimeksi pois, meni toista viikkoa, ennen kuin totuin peilikuvaani ja vielä senkin jälkeen joskus hämmästelin: Tuolleko mä näytän?

Sitten ikäkin tasaa asioita, ja myös mieltymykset muuttuu, tyylitkin saattavat muuttua tai sekoontua muihin tyyleihin tai tyylittömyyteen.

Mun työssä huomaa herkästi ihmisten reaktiot, kun totutun kaavan mukaan ei toimitakaan. Kun vuonna 2008 olin työssä, oli kymmenessä sormessa 14 sormusta. Se oli tavallaan repäisy, mutta ei itsensä esiin tuomisen takia, vaan aloin aivan aidosti kiinnostumaan sormuksista ja en oikein enää osannut enkä halunnutkaan olla ilman niitä.
Töissä se herätti monenlaista ihmetystä ja tapahtumaa. Työkamut tietenkin katsoivat kuin hullua, vaikka kukaan ei sanonut mitään. Ilmeistä näki paljon. Muutama mies asiakas kommentoi kyllä... " Onko sulla sormuksia myös varpaissa? ". Nais-asiakkaat katsoivat epäluuloisina, aivan kuin jos kuskina olisi ollut kummitukseksi pukeutunut, kun tutut ja turvalliset asiat eivät olleetkaan niin kuten joihin oli totuttu. Nuoriso suhtautui oitis kuskin tyyliin lämmöllä: Kuski joka pitä sormuksia, ei ainakaan ole tiukkapipo kusipää ja kun hiuksetkin on kuten on, niin omivat heti omakseen.

Oli niistä sormuksista kaikenlaista hupaisaa. Yhtenä iltana tuli Kurvissa kyytiin pariskunta, jotka mieluummin olivat kuin rock tähdet. Miehellä oli 24 rannerengasta ja kun huomasi mun sormukset, sanoi: " Tosi upeet sormukset ". Siinä sitten esitteli omat rannerenkaansa, katseli sormuksiani ja auto seisoi pysäkillä useamman minuutin, keskusteltavaa riitti.
Samoin riitti useampinakin kertoina nais-asiakkaille " hyvä syy " tulla juttelemaan kuskin kanssa... monta uutta tuttavuutta syntyikin, ja ainoa vuosi, kun mua on pyydetty treffeille 9 kertaa työssä!!!

Miten ulkonäkö sitten vaikuttaa? Jos sen mukaan valitsee keneen ihastuu, niin se on pinnallista. Kuinka usein ihastuminen perustuukaan luuloon eikä tunteeseen? Se ikivanha totuus... moni kakku päältä kaunis, mutta luonnossakin asia toimii usein just noin. Koiras, joka pärjää soitimella tulee valituksi naaraan parittelukumppaaniksi, ja siihen vaikuttaa tietenkin myös koreus, siis ulkonäkö, vaikka myös muut ominaisuudet.

Ulkonäkö on vain yksi seikka kaikkien seikkojen joukossa. Yhtä lailla joku saattaa katsoa ulkoiseen kauneuteen, kun joku toinen katsoo lompakon paksuuteen, kolmes fyysisiin puoliin jne. Mikä niistä on pinnallista, laskelmoivaa, tai aitoa? Kukaan ei tiedä kuinka monta, ehkä yhtä monta kuin maailmassa on ihmisä. Ihastumisen sanotaan olevan kemiaa, jota kutsutaan erheellisesti rakkaudeksi ( rakkaushan tulee vasta sitten myöhemmin jos tulee ) johon yhtenä vaikuttimena on silmä.

Silmän näkemä voi joko sytyttää tai jättää kylmäksi, se on luonnollista.

Kuulin kahden nuoremman kundin keskustelun sivullisena. Toinen kertoi: " Mua kiinnostaa sellaiset muijat, jotka näyttää vihasilta. Ne vaan on sexyn näköisiä ". Saman tapaisen olen kuullut joskus nasenkin suusta... " Miehen tulee olla leveäselkäinen, kalju ja uroksen näköinen ".

Koetapa tässä sitten pienikokoisena olla uskottavasti uros.
Sitten tulee kuitenkin kuultavaksi välillä tällaisia iskurepliikkejä: " Vuosia olin yksin ja kasvatin lapset. Nyt ne pärjää jo ilman minuakin. Mulla on nyt aikaa itselleni nauttia siitä mistä jäin paitsi. Musta tuntuu että sä olet oikea siihen ". Siis... lasten tekijäksi en kelpaa, mutta pukin hommiin kyllä. Otin nokkiini, vaikka moni muu olisi kyllä mennyt kyntämään kun kerran oikein tyrkytettiin. Sitten on näitä ollut: " Oot just sen näköinen mies, että jos sut laittaisi viemään roskapussia, voisit viipyä sillä matkalla viikon ". Väärin, olen uskollinen kuin rautakanki... mutta ulkonäkö viestii muuta???

Mutta kaikki se liippaa ulkonäköä... jos näyttäisin jollekin muulle, en kai olisi se minä joka olen. Jokainen pyrkii olemaan terve, se on luonnollista.

Pinnallinen siis ei ole synonyymi ulkonäölle. Tarvitsee vain mennä virastoon ja heti huomaa, tuleeko otetuksi vakavasti vai suhtaudutaanko kuin arvottomaan. Ulkonäkö avaa portteja joita ei muuten ehkä avattaisi, ja itse sitten ihmettelee jälkikäteen... mitenhän minäkin oikein sinne ja sinnekin pääsin? No, minulla ne on nuo hiukset... niistä kuulen viikoittain niin paljon, että vasta kun leikkasin ne pois, lakkasi asiasta kuulemasta. Nyt kun kuljen lippis päässä, saan todella olla kuin ihan tavallinen, johon ei huomiota kiinnitetä. Nautin : )

2009 kesällä mulle neljä kertaa tultiin suoraan sanomaan: " Mä haluun sun kanssa ". Kamu, joka oli kolmena kertana kuulemassa, nauroikin tuota " Miulle tullaan sanomaan, mennäänkö meille juomaan kaljaa, siulle näköjään se sanotaan suoraan ". Nii-in... sanoinkin että mitä nuo luulevat näkevänsä minussa? Olen aivan yhtä laiska, yhtä tylsä, yhtä tavallinen kuin kaikki muutkin miehet ( olen niin paljon kuullut nais tuttujen kertovan miehistä niin kaikenlaista, jotta mitään eroa ei varsinaisesti ole )... jää vain jäljelle että ulkonäkö tai tulot vaikuttaa.

En oikein vieläkään ole päättänyt, mille 46vuotiaan aikuisen tulisi näyttää, mutta uteliaana kokeilen kaikenlaista ja kokeiluiden syy on uteliaisuus. Toki sitä ei saa sotkea työrooliin... puhuttiin ison päällikön kanssa asiasta, jotta haluavat pitää mut työssä, ja jotta työsuhde voi jatkua, työrooli eikä se muu, ei saa mennä sekaisin vaikka kuinka kuvataiteilija onkin.

Ulkonäkö on siis muutakin kuin kasvot, ja on myös pukeutuminen, tyyli ja tapa. Just sen ulkonäönkin mukaan ihminen arvioidaan, ensivaikutus syntyy ja siihen vaikuttaa ulkonäkö, sekä käytöstavat, ehkä elämäntavatkin, ja kaikesta syntyy kokonaisuus, joista kasvoilla on merkitystä, vaikka väittäisi ettei ole.

Tuon olen niin monesti huomannut, kun milloin olen kuin mikäkin hieno herra, ja välillä taas kuin sillan alta tai kannonkolosta esiin kampeutunut joku vaan.

Kauneus yms. on katsojan silmässä... se vaan on niin, onko sillä merkitystä ja kuinka paljon, se taas on yksilöstä riippuvaa. kaunista on kaunis katsella, ja sama kuultuna erään naisen lausumana: Isoa on kiva katsella.

Kukapa meistä mikään olisi toisiaan arvostelemaan, mutta arvostelua kuulee ja siihen turtuu. Suurimman hämmästyksen on synnyttänyt kommentit: " Noin ruman kanssa en ainakaan alkais " kun taas toinen on sanonut " oot muuten tosi komee mies ". Kumpi on pinallisempi? Minusta ei kumpikaan, tai molemmat yhtä paljon.

Muotoilja minä kyllä sen tietäää... on väliä, millaiset ääriviivat luodaan vaikka autolle, jotta se miellyttää ostajan silmää. Yhtä lailla millaiset muodot eivät myy. Silti molemmilla pääsee kyllä perille, eli vastaavat käyttötarkoitustaan. Silti, siinä on se pieni ero... se ulkonäkö ja usein myös se vaikuttaa hintaan, tekee menestystuotteen tai sitten se ei vaan myy.

Hys-hys

Mietin kovasti, kuinka voisi kirjoittaa siten, ettei kerro liikaa. Jos laittaisi kaiken julki, ei olisi mietittävää. Helposti osaisin kirjoitaa ja kirjoitettavaa kyllä riittää tuhansista tutuista, sadoista tuhansista tapahtumisista ja paikoista.

En halua alkaa laululinnuksi, tulisi vain kateutta, vihaakin kenties, valehtelijan viitta tai muuten vaan meteliä. Parempi olla viisaasti hiljaa ja säilyttää salaisuudet.
Silti on tavaton tuska. Ei minua huvita kirjoittaa, mutta jokin sisällä pakottaa. Täytyy siis etsiä keskitie, ettei kerro mitään vaikka sanoisi jotain. Kaikki saavat pitää maineensa, salaisuuksia ei leviä julki, ja minunkaan ei tarvitse tuskailla sen enempää.

Pitää siis kirjoittaa satukirja. Laittaa satuhahmot oikeiden ihmisten paikoille, vaihtaa nimet muiksi ja sekoittaa pakka kokonaan niin, ettei kukaan tule loukkaantuneeksi.

Koska aloitan? En tiedä, tai olen jo aloittanut... Koska valmistuu? Sen jälkeen kun olen voittanut lotossa, sillä eläkkeelle en koskaan aio jäädä, sellaiseen kun ei Suomessa ole varaa.

Mietin yhä monesti, miksi elämästä ihmiset tekevät niin vaikeaa? Kun on ruokaa, asunto, perusturvallisuus ja rauhanaika, niin siitä huolimatta jotkut tuntuvat jatkuvasti valittavan, surevan, ovat tyytymättömiä. Miksi? Jos itse vetää verkon ylleen, ei siitä muita voi syyttää... silti sellaista tapahtuu.

Toinen asia on jota kummeksun: Kun puhutaan/kirjoitetaan paljon, kasvaa väärinkäsityksen määrä. Entä jos toinen ei olekaan bimbo, vaan itse on se joka ei ymmärtänyt mitä toinen tarkoitti, ja kuitenkin ajatellaan " minä tiedän, tuo ei tajua, tai sitten se on joku idiootti ". Entä jos se toinen kuitenkin tajuaakin vähän paremmin, ja itse ei tajua. Tuo on merkittävä oivaltaa, sen olen oppinut ja siksi kuuntelen arvostelematta toisia ihmisiä, ja ellen ymmärrä, osaan kysyä: Mitä tarkoitit? Kuinka niin? Miten tuollaisen väittämän voit perustella?
Ymmärrys kasvaa ymmärtämällä, siihen hyvä työkalu on kyseleminen, ei suinkaan arvostelu.

Kaikkeahan saattaa oppia ymmärtämään, mutta se ei tarkoita että kaiken hyväksyisi tai omisi itselleen, itseensä. Tulee osata erottaa toisistaan hyvä ja paha, sopiva ja sopimaton, oikea ja vasen, myös oikea ja väärä.
Lihaksia on helppo kasvattaa, sanoilla helppo leikkiä, aivotkin ovat kuin lihas... ellei niitä käytä, eivät ne kehity.

Totta on niin: Korkealta näkee kauas, etäältä kaikki näkyy selkeämmin, kaukaa katsottuna näyttää rumuuskin kauniilta, mutta jos itse on tulessa... on helppo toimia väärin, vaikka muuten ihan fiksu ja viisas ja järkevä olisikin.
Ihmissuhteet ovat varsinkin sellainen asia, joissa järki saattaa lähteä, ellei pidä huolta maltistaan.

Minä olen onnellinen erakkona, eikä minua satuta olla yksinäisyydessä, vaikka olisin tässä tilassa elämäni päättymiseen saakka.

Jotkut päivät

Kun on joutunut sukeltamaan syviin vesiin, ei sitä enää jaksa kovin helposti taas uudelleen lähteä sellaiseen.

Minulla on aivan riittävästi jo paimennettavaa nykyistenkin tsempaamisessa, ei aika riittäisi, eikä voimatkaan, haalia yhtään enempää. Nooan -arkki on siinä mielessä lastattu melkolailla täyteen.

Raja on pakko vetää johonkin. Viime päivien aikana olen huomannut tuleeni kuin ravuksi, joka hyvin herkästi säikähtää ja veteytyy kuoreensa. Ei ihme että minusta tuli erakko, vaikka välillä sen jo taisinkin unohtaa itsekin miksi niin aikanaan tapahtui.

En halua kulkea tietä joka saattaa haavoittaa, enkä halua olla esillä haavoitettavana.

Tyhmyydestä ja ylpeydestä

Huonossakin repussa voi olla hyvät eväät. Suuret mahtavat ovat usein ponnistaneet tuntemattomuudesta, kuten Lech Walesa, Muhammad Ali, Pele, Mike Tyson jne.

Suurissa tyhjissä tynnyreissä on paljon tilaa, joihin mahtuu paljon tyhjää, tai paljon paskaa. Paras varoa, ettei ainakaan isoksi Peeksi kasva. Parempi kasvaa vain pieneksi, niin pieneksi että jää huomaamattomaksi kuin yksi heinän korsi muiden heinien joukossa.

Vaatimattomuus kaunistaa kuulemma, mutta muita pidempää paalua lyödään. Kuka haluisi olla kivitettävänä? En minä ainakaan. Laitan mieluusti kynttilät vakan alle, en halua olla silmää tekevä, en olla edes huomattu, vaan mieluusti hissun kissun.

Kunhan vain pääsen vuonon rantaan, olen just niin kuin kuulua pitää. Siihen saakka olen vielä kesken, kuin raakile, mutta en sentään raakimus. Siitä voi olla ylpeä.

Voi voi.

Hyppäsi mies, aikuinen mies, linjoilta bussiin. Linjakilvessä luki suurella numerot ja määränpää: Hakaniemi ". Muutaman sadan metrin matkan jälkeen auto tuli päätepyskilleen. Mies alkoi mekkaloimaan suureen ääneen: " Ensin odtan tuhat tuntia ja ainoa bussi joka tulee, menee väärään paikkaan ". Ei kai se kuskin syy ole, jos ellei ihminen itse katsoo mihin menee, eikä sitten edes kysäise pääseekö kyseisellä kyydillä pyrkimäänsä paikkaan.
ihmekö tuo, ettei kanssamatkustajat oikein meluajaa tahtoneet sympatiseerata.

Katoavaa on kauneus... vai katoaako se mihinkään? Katselin nuoruuden aikaisia valokuvia itsestäni ja parikymmentä vuotta sitten otettuja ja nykyisiä. Valvotut yöt alkavat näkyä... tai sitten näkyy vain hoidon puute. Kyllähän aika pienellä vaivalla iho alkaa näyttämään nuoremmalta ja ikääkin haihtuu 10 vuotta kasvoilta pois... jos vaan viitsii hoitaa muutenkin kuin pestä. Hunaja on hyvä ulkoisesti käytettynä, vaan on niitä teollisia kemikaalejakin... täytyy kai käydä kauppareissulla kemikaaliosastolla, jota en olisi uskonut alkavani omiin tarpeisiin edes harkitsemaan. Mutta pakkeloimaan en aio alkaa! Äkkiähän jollakin meikeillä saisi aivan ihmeitä aikaan, mutta en jaksa edes alkaa tuollaiseen. Kasvosolarium kyllä voisi menetellä. Ehkäpä ostankin sellaisen? Samalla rahalla kyllä saisi lentoliput etelänlämpöön... jos vaikka muutaman päiväreissun tekisi, vaikka kerran kuukaudessa! Eihän siellä etelässä tarvitse viikkoa olla, jos vaikka 5...6 tuntia kerran kuukaudessa.

Katselin Johnny Rotten:in videoita eli Sex Pistol:sin musaa. Muistui nuoruusaika 17-19 ikävuodet mieleen. Oli meitä kumma kolmikko. Yksi rokkari, yksi punkkari ja " hämy ". Silti naurettiin ihan sikana samoille asioille, tultiin toimeen ja juttuun kaikin puolin. Missähän jaska ja Veltto ( ei Virtanen ) ovat nykyisin? Muuten nuo lempinimet joita tutuilla on/oli... Veltto, Löysä, Töyhtö, Vilppi, Omppu, Natsa, Pätkä, Fiblu, Masse, Matsku, Sapi, Vilkku, Niksu, ... kai niiden syntymiseen oli jokin syy... kukaan ei vain tiennyt itsekään, mistä nuo lisänimet oikein saivat aikanaan alkusa. Ne vain oli kun ne oli ja vain harva oli väännös etu-tai sukunimistä. Joskus kai pitäisi alkaa etsimään... tai sitten vaan odotaa että joskus maailmalla tapaa vielä, kun maailma muka on niin pieni.
Voi voi, kuinka pian elämä on kulunut, voi voi kuinka paljon kaikkea siihen on kuitenkin ehtinyt mahtukaan!

Hullunkemistinvehkeet

Lapsena olisin halunnut sellaiset kemistin vehkeet, jollaisia niin monet pikkupojat haluavat kai vieläkin. Aku Ankassa taasen oli jossain sarjassa hullukemisti, ja niinpä kemistin vehkeistä muodostui puhekieleeni käsite hullunkemistinvehkeet. Joudun usein selventämään mitä tarkoitan kun puhun hullunkemistinvehkeistä, enkä vain kemistin vehkeistä.

Anyway. Kemiaa tarvitaan aina, kun haluaa likatahran pois vaatteista, tai kuivattaa kuivalihaa, tai jos saa päähänsä kokeilla kuinka cola-juomaa saisi valmistettua kotikonstein. Mitään räjähteitä tai vastaavaa ei tarvitse valmistaa, kun ei niille olisi käyttöäkään. Sen sijaan olisi käyttöä kemistinvehkeille, jotta saattaisi kokeilla voiko tutkia selviääkö miksi joku kahvi maistuu paremmalle kuin toinen ( hyvä kahvi maistuu aina ), ja pystyisikö kokeilla ja tarkoilla mittauksilla parantamaan kahvin maukua siten, että aina kahvi olisi hyvää kun sitä keittää, eli saattaako kokeilla selvittää hyvän kahvin valmistamisen salaisuudet. Ei ole samantekevää, onko aamukahvi hyvää vai kuin hirveetä tököttiä.

Monesti olen koettanut muistaa hankkia hullunkemistinvehkeet, ja yhtä usein unohtanut asian. Nytpäs päätin etten unohda asiaa, vaan kirjoitin muistilapulle asian. Vaikka en ole hajamielinen professori, olen muuten vain mestari unohtamaan asioita, kun puuhastelen niin monen asian kimpussa tai parissa, niin väkisinkin jotain unohtuu aina välillä.

Toisaalta olisi käytännöllistäkin, jos saa kehitettyä pöly-magneetin. Sellaisen ihmeasian, joka imee itseensä pölyä. Laittaisi sellaisen laitteen huoneen nurkkaan ja voisi aikansa kuluksi katsella, kuinka pölyt hivuttautuisivat pöly-magneettia kohti kuin salaperäisen vetovoiman vetäminä. Ei tarvitsisi enää imuroida, eikä hankkia robotti-imuriakaan ja sellainen tuotos kyllä tekisi maailman miljoonat siivouksen kanssa tuskailijat varsin iloisiksi kun yksi tehtävä olisi lopullisesti poissa aikaa ja voimia kuluttamasta.

Kemian ja fysiikan avulla kaikenlaista ihmettä on ennenkin syntynyt, mutta kaikki keksinnöt ei ole kuitenkaan vielä keksitty.

Lapsuudessa oli kehittyneimmät leikkikalut pieniä höyrymoottoreita. Ne olivat toimivia pienoismalleja ja toimivat melkoisina hämmästyksen aiheuttajina, mutta laittoivat ideat poikimaan enemmän kuin vain opettivat ymmärtämään kuinka tekniikka toimii.

Samalla alkoi naurattamaan, kun mietin millainen jymmsytys ja kolina kävisikään, jos pyykkikoneessa olisi nelitahtinen moottori kuten autoissa. Onneksi noissa sentään käytetään kiertomäntä-moottoria vastaavaa generaattoria. Samalla tulin keksineeksi sähköllä toimivan tiskiharjan. Kai sellainen on jo ennestään keksitty? Luulisin. Ainakin sähköllä toimiva tiskiharja säästää sekä pesuainetta, tuhottomasti vettä että sähköä, jos vertaa laitetta astianpesukoneeseen. Taidanpa alkaa rakentelemaan sellaista vapaapäivieni puuhana.Kun käyttää pientä moottoria, pienempää kuin imurin moottori, niin melutaso jää alhaisemmaksi kuin astianpesukoneen, ja kotelointi tekee siitä lähes äänettömän käyttää. Sopii siis kerrostaloonkin.

Mulla on kaikkein hauskinta!

Voi jestas kuinka mä nauroin! Pitkästä aikaa olen alkanut taas kirjoittamaan niitä näitä, kun ei vaan ole viitsinyt kirjoittaa kun on ollut mutakin tekemistä, eikä ilmaiseksi kirjoittamisella saldoa saada.

No. Olen kai pimahtanut kun kirjoitan, koska viisaampi olisi pysyä vaiti eli hiljaa. taaskaan en niin tehnyt, mutta nauroin maha kippuralla kun selasin saapuneet spostit! Siellä oli: Tilaa tämä ja voit voittaa, osta tuo ja saat kaupan päälle, ja sitten yhdessä mainoksessa luki: Venytä penistäsi! Nauratti aivan tuhottomasti ja sitten klikkasin. Se oli seksikaupan mainos, joka kauppasi kaikenlaista härveliä ja tarjosi ennen kuulumattomaan hintaan huippusuosittua peniksen venytintä. Mitä helkkaria tekisin peniksen kehittimellä, tai venähtäneellä peniksellä? Mihin sen sulloisin? Ämpäriinkö? Selibaatissa elävä kun ei tarvitse vehjettään kuin kusemista varten, ei sitä sitten ainakaan venyttelemään viitsi alkaa.

Kaikkea ihmislle myydäänkin, tai ainakin tarjotaan: Osta ihme dieetti, venytä penistäsi, syö onnea lisääviä keksejä, hanki isommat tissit, tuhlaa tonni ja voit voittaa satasen, hanki hollywood hymy helposti tai osta nuoruutta tosi halvalla!

Jotkut rahastavat ihmisten hädällä, ahdingolla tai saattavat pulassa olevan ojasta allikoon... lainaa multa tonni ja maksa kaksi takaisin. Se on business, mutta se on myös sikamaista. Yhtä hyvin voisi ilmoittaa: Panettaako? Vuokraa panokaveri, mutta se olisi laitonta prostituutiota jos sititä rahaa pyytää vaivan palkaksi. Jos menee ilmaiseksi tyrkylle vaikka viikonloppuna kapakkaan, iskee jonkun tai antaa itsensä tulla isketyksi ja sekö ei ole prostituuttiota, kun palvelus vaihdetaan palvelukseen, kunhan raha vain ei liiku niin kaikki laiton onkin aivan laillista.

Jos menisin antamaan pois rahaani, hankkimalla vempeleen peniksen venyttämistä varten, niin mitä kävisi? Tulisi surkasmi, kun tulisi ensin huoli siitä että olen tuhlannut rahani joilla piti maksaa eläminen eli ostaa ruokaa ja maksaa vuokraa, ei seisoisi huolien puristellessa, ja jos pili siitä sentinkään kasvaisi, mitä tekisi pelillä joka ei toimi stressin vuoksi.

Ennen sanottiin, jotta Suomalaiset ei puhu eikä pussaa ( se koski Suomalaisia mieheiä, naiset kyllä on aina puhuneet ihan liikaakin ja pussanneet ovat mieluusti aina, jopa v*ttumaisen innokkaasti ja lakkaamattomasti ymmärtämättä etteinurho välttämättä pusuja kaipaa vaan toisenlaista toimintaa ) vaan nykyisin on sekä poliitikkojen puheet aivan räävittömiä kuten kännäävien kakaroidenkin huutelut, mutta myös nuo mainokset.. ei kysytä, haluatko pidemmän tai haluatko edustavamman rintamuksen, vaan sanotaan suoraan, venytä penistäsi tai hanki rinnat jotka huomataan. Suomalaiseille voisi myydä mainosta: Hanki ikuinen humalatila... siinä kuin jenkeille voi myydä taivaspaikkoja, varmaan pysyvä humalatila saisi jonkun poloisen tarttumaan syöttiin ja antamaan rahaa saavuttaakseen " taivaallisen olotilan ". Eikö samoilla lupauksilla myydä narkkareille huumeitakin?

Uskon jalkapalloon, hymyyn, hyviin käytöstapoihin, musiikkiin, elämään ja sen suomiin mahdollisuuksiin... mutta en usko suuremman tai pienemmän peniksen maailmoja mullistavaan voimaan. Hyvät naurut silti sain venyttämättä penistä vaikka lähes venäytin naurulihakseni.

Myydään orgasmi halvalla. Ei maksa paljoa paskaakaan, mutta tuotteella on takuu ja tuotos takuulla toimiva, tyydytys tulee tyydyttämällä. Ei, se on laiton prostituutio... mutta myydään onnelisuutta tai henkilököhtainen personal trainer, se ei ole prostituuttiota, mutta ajaa saman asian: vain tonnin tunti ja koet uuden elämän. Jestas mitä mainoksia, ja noillako se onni irtoaa???
Miten paljon ihmiset etsivätkään, ja sen varjolla heille kaupataan kaikkea ja todella kaikenlaista. Eikö laki puutu vai puuttuuko laki?

Kaiken kai täällä kokea saa.