Reiter Kuivaliha | Scandinavian Outdoor Store
Shared via AddThis
APUMATTI
Click to www.maanystavat.fi/ Friends of the Earth Finland
lauantai 17. lokakuuta 2009
maanantai 12. lokakuuta 2009
Kyllästynyt
Ei ollut tarkoitus että kävisi niin. Niin vain kävi.
Koskapa kenelläkään elämä menisi kuten sen oli kuvitellut edeltäkäsin sujuvan...
Voihan elämää suunnitella ennalta käsin, vaan kaikki suunnitelmat yleensä ovat veteen piirretyn viivan kaltaisia ja toteutuvat jos ovat toteutuakseen. Koskaan mistään ei mitään tiedä, vaikka oppisi kuinka paljon tahansa, lopullista elämän ja olemassaolon salaisuutta ei vain saata selvittää, eikä sillä ole lopulta minkäänlaista merkitystäkään.
Taantuminen on pahasta... Osaansa tyytyvä ei enää yritä eteenpäin, vaan lakkaa potkimasta vastaan ja samalla myös pää alkaa painua, eteneminen pysähtyy ja alamäki alkaa ennenpitkää.
Taantumisesta alkaa toivottomuus, joka johtaa takaiskuihin, ellei ymmärrä olla osaansa tyytyväinen. Samaan aikaan tulee olla tyytymätön ja tyytyväinen, muutoin ei etenemistä tapahdu. Tyytyväinen tulee olla siitä mitä on osakseen saanut, tyytymätön tulee olla, sillä aina on jotain kohennettavaa. Se on eteenpäin vievä tie.
Jakelin taas pois minulle kertyneitä tavaroita. Etupäässä jalkineita ja vaatteita. Sain itsekin nuorempana kaikenlaisia tavaroita, milloin auton, milloin puseroita, tietokoneita, huonekaluja tai soittimia. Sittemmin olen kieltäytynyt ottamasta vastaan tavaraa, sillä en halua haalia minulle tarpeetonta, vaan jaan pois tarvitseville sitä mitä annettavissa on. Joskus annettava on lähimmäisentakkautta, joskus annettava on tavaraa, joskus ruokaakin, vaikka ei kukaan pysty kaikkia auttamaan, ei vaikka sille koko elämänsä uhraisi.
On aika hämmentävää huomata, olen saanut auton! Muistan myös hämmästyksen, kun minulle annettiin kirjahylly ja tyrkytettiin jäljempänä sohvakalustoakin. Joskus ihmisten hyväsydämisyys hämmästyttää, jättää sanattomaksi.
On tässä kaupungissa vaikeaa... on on, se on tosi vaikeaa, löytää joku jota rakastaa! Ikuinen noidankehä ehkä... sisäinen tarve laittaa etsimään, ja kuitenkin haluaa olla erakko, vapaa ja yksin, vaikka juuri yksinäisyys on se joka tekee suuren surun pieneen sydämeen. Olen tavallani menettänyt jo luottamuksen ihmisiin, tietokoneisiin ja rakkauteen, silti yhä etsin, vaikka en etsikään etsimällä. Onneksi kuolema lopettaa aikanaan etsimisen, saa vihdoin rauhan ja levon, tuska päättyy ja saapuu lopullinen seesteys. Silloin voin nauraa vapautuneesti, niinkuin klovni nauraa.
Raskas on ollut tietä kulkea, olin liian usein kovin julkea, on aika ovi perässä sulkea, mennä vain pois.
Viime päivien netti lukemuksia:
- GEO
- Fineli
- OYAMA
- Kimeto
- Shotokan karaten historiaa
- Wikipedia, Budo
- Luontoon.fi
- SuomenLatu
- Zen
Treenaan yhä, en minkään vuoksi, en minkään takia, vaan treenaan, ajankuluksi ja sisäisen tarpeen johdosta. Hyvä niin, se on elämäntapa tai jotain.
On merkittävää tehdä tavoitteita, olla päämäärä. Keskittyä asioihin, jotka vievät kohti tavoitetta ja päämäärää. Kaikki muu on turhaa ja turhaa tekemistä tulee välttää.
On olemassa huonoja yhdistelmiä. Jos on ahkera ja typerä, kaikki tehty vaiva menee susille hyvin helposti. Jos on laiska ja haaveilija, suntyy kauniita haavekuvia jotka eivät ehkä koskaan käy toteen. Kumpi on parempaa, olla laiskuri vai olla ahkera?
En minä tiedä! Laiskuri ei tee mitään turhaa, jos ei tarpeellistakaan kuin pakon edessä. Ahkera taasen uuvuttaa itsensä lopulta, kuten Juice lauloi: Jos hyvin teet se kaiken aikasi vie. Täytyy siis olla keskitie jossain. Rutiinit joilla ihmine päivänsä täyttää... Rutiini ei ole kirosana, vaan se on pelastus, jos ymmärtää ensin pohtia, vasta sitten alkaa toimimaan, syntyy toimintaa joka vie eteenpäin, taantumusta ei tule ja edistystä tapahtuu. Älä hitautta pelkää, vaan pysähtymistä. Malttamaton ei jaksa kauaa keskittyä edistymiseen, jos eteneminen on hidasta. helposti silloin unohtuu koko tavoite... siksi päivittäisten rutiinien noudattaminen onkin edistymisen perusta, joka johtaa väistämättä eteenpäin menoon, vaikka sitä ei itse huomaisi.
Jos on varaton ja haluaa varakkaaksi... tarvitsee vain säästää tietty summa joka päivä, varakkuus tulee AjanMyötä. Jos on huonokuntoinen, tulee kuntoaan kohentaa joka päivä jonkin verran, kunto kohenee huomaamatta ajan saatossa.
Elämäntapa muutokset ovat yleensä ne asiat, joilla ihminen vaikuttaa tapahtumien kulkuun. oikopolkuja ei taida olla, itse vain joutuu tekemään ja näkemään vaivaa, mutta se on normaalia.
Alusta tulee silti aloittaa... vaikka lopputuloksen jo ennalta näkisi mielessään. Vuosi on lyhyt aika, vuosikymmen tuntuu pitkältä, mutta jos tavoite on varmasti olemassa ja siihen todella haluaa päästä... ihmisikä ei ole kovin pitkä aika elämänpolun kulkemiseen... siltikin aika usein loppuu kesken.
Hyvien asioiden tulisi olla jatkuvaa lisäämistä. Huonojen asioiden laita on toisin, se on jatkuvaa karsimista. Mitkä ovat huonoja asioita ja mitkä hyviä? Sen määrittelee se, mikä johtaa lähemmäs tavoitetta on hyvä asia, mikä johtaa tavoitteesta poispäin, se on huono asia.
Olen monesti huomannut, haluaminen on merkittävämpää kuin saavuttaminen. Kun jotain tavoittelee, sen eteen näkee vaivaa, pyrkii saavuttamaan tavoitteensa... vaan kun sen saavuttaa, menettää asia pian merkityksensä. Siksi ihminen usein havittelee turhaa, sillä turhaa on se, joka menettää merkityksensä ajanmyötä.
Terveys ei ole koskaan merkityksetöntä, joten sitä tulee tavoitella vaikka sitä ei olisi menettänytkään. Ennalta ehkäisy on parasta valmistautumista tulevaan. Tulevaisuutta ei kukaan koskaan saata tietää, vaikka aavistaisi, ennustaisi, opiskelisi kuinka paljon hyvänsä. Ennustaminen on helppoa kun sen osaa, mutta ennustaminen ei koskaan ole samaa kuin se kun joutuu elämään asioiden kanssa todellisuudessa.
Jos ennustaa: Rahojen tuhlaaminen johtaa vararikkoon ajanmyötä. Ennustus takuuvarmasti pitää paikkansa, mutta vasta kun on vararikossa, alkaa ymmärtämään millaiseen monttuun onkaan pudonnut. Siinä on ennustamisen ja todellisuuden iso ero.
Vahingoista tulee viisastua, ottaa opikseen, eikä alkaa kostamaan itseensä pettymistä muille tai itselleen. Mionä itse olen melkoinen mestari itseni piiskaamisessa... boin nolata itseni, rankaista itseäni, kostaa itselleni, tuhota sen minkä olen vaivalla rakentanut, ja itselleni vahinkoa olen koko elämäni syystä tai toisesta tehnytkin, vaikka itsetuhoisuutta minulla ei ole, silti jokin itsensä vahingoitaminen on usein toteutunut. En edes tiedä syytä asiaan, miksi toimin täysin nurinperoisesti itseni kohdalla, vaikka muita olen auliisti ollut auttamassa.
haen yhä itsekseni vastausta tuohon kysymykseen. Kysymystä ei koskaan ole esitetty, silti se on vain aina ollut olemassa, enkä itsekään tiedä varmaa vastausta asiaan. Lintu vai kala, minulta usein kysytään. En kumpikaan, olen vain luonnossa viihtyvä pohdiskelija, pyörittelen palloa vailla mitään tarkoitusta, vain siksi että pallo on olemassa ja minä sattunut syntymään vahingossa, kohdannut pallon tai pallo minut. pallo on pyöreä ja se pomppii... ja pallolla tarkoitan tässä tapauksessa elämää, enkä palloa, vaan elämää, sillä pyörittelen palloa ja siis tarkastelen elämää monista eri kulmista, pääsemättä koskaan perille siitä miksi elämää tarkastelen... se vain on joku osa aitoa sisäistä minuutta. Piste.
Ja alusta on aloitettava: Ensin tulee tehdä tavoitteet. Riittäväb suuret tavoitteet, kursailematta ja ronskisti vaan. Tavoitteiden tulee olla todella korkeat, muuten ne saattaa saada toteen liian helposti ja tavoitteet katoavat olemasta. tavoitteiden tulee kuitenkin olla käytännössä toteutettavia, muuten ne ovat vain mielettömiä haaveita, jollaisten luominen on silkkaa ajanhukkaa.
Alussa tulee siis pohtia mitä haluaa ja mitä toivoo. Sen jälkeen alkaa tavoitteet olemaankin jo selvästi mielessä, ja sen jälkeen vain tulee päivittäin toimia tavoitteiden kohti pyrkimiseen. Se kaava on noin helppo, mutta käytäntö... se ei ole helppoa, eikä nopeasti saavutettavissa... vaan se vaatii monesti koko elämänmitan. Mutta mitäpä muutakaan tekemistä ihmisellä olisi, kuin pyrkiä kohti sitä jotain.
Koskapa kenelläkään elämä menisi kuten sen oli kuvitellut edeltäkäsin sujuvan...
Voihan elämää suunnitella ennalta käsin, vaan kaikki suunnitelmat yleensä ovat veteen piirretyn viivan kaltaisia ja toteutuvat jos ovat toteutuakseen. Koskaan mistään ei mitään tiedä, vaikka oppisi kuinka paljon tahansa, lopullista elämän ja olemassaolon salaisuutta ei vain saata selvittää, eikä sillä ole lopulta minkäänlaista merkitystäkään.
Taantuminen on pahasta... Osaansa tyytyvä ei enää yritä eteenpäin, vaan lakkaa potkimasta vastaan ja samalla myös pää alkaa painua, eteneminen pysähtyy ja alamäki alkaa ennenpitkää.
Taantumisesta alkaa toivottomuus, joka johtaa takaiskuihin, ellei ymmärrä olla osaansa tyytyväinen. Samaan aikaan tulee olla tyytymätön ja tyytyväinen, muutoin ei etenemistä tapahdu. Tyytyväinen tulee olla siitä mitä on osakseen saanut, tyytymätön tulee olla, sillä aina on jotain kohennettavaa. Se on eteenpäin vievä tie.
Jakelin taas pois minulle kertyneitä tavaroita. Etupäässä jalkineita ja vaatteita. Sain itsekin nuorempana kaikenlaisia tavaroita, milloin auton, milloin puseroita, tietokoneita, huonekaluja tai soittimia. Sittemmin olen kieltäytynyt ottamasta vastaan tavaraa, sillä en halua haalia minulle tarpeetonta, vaan jaan pois tarvitseville sitä mitä annettavissa on. Joskus annettava on lähimmäisentakkautta, joskus annettava on tavaraa, joskus ruokaakin, vaikka ei kukaan pysty kaikkia auttamaan, ei vaikka sille koko elämänsä uhraisi.
On aika hämmentävää huomata, olen saanut auton! Muistan myös hämmästyksen, kun minulle annettiin kirjahylly ja tyrkytettiin jäljempänä sohvakalustoakin. Joskus ihmisten hyväsydämisyys hämmästyttää, jättää sanattomaksi.
On tässä kaupungissa vaikeaa... on on, se on tosi vaikeaa, löytää joku jota rakastaa! Ikuinen noidankehä ehkä... sisäinen tarve laittaa etsimään, ja kuitenkin haluaa olla erakko, vapaa ja yksin, vaikka juuri yksinäisyys on se joka tekee suuren surun pieneen sydämeen. Olen tavallani menettänyt jo luottamuksen ihmisiin, tietokoneisiin ja rakkauteen, silti yhä etsin, vaikka en etsikään etsimällä. Onneksi kuolema lopettaa aikanaan etsimisen, saa vihdoin rauhan ja levon, tuska päättyy ja saapuu lopullinen seesteys. Silloin voin nauraa vapautuneesti, niinkuin klovni nauraa.
Raskas on ollut tietä kulkea, olin liian usein kovin julkea, on aika ovi perässä sulkea, mennä vain pois.
Viime päivien netti lukemuksia:
- GEO
- Fineli
- OYAMA
- Kimeto
- Shotokan karaten historiaa
- Wikipedia, Budo
- Luontoon.fi
- SuomenLatu
- Zen
Treenaan yhä, en minkään vuoksi, en minkään takia, vaan treenaan, ajankuluksi ja sisäisen tarpeen johdosta. Hyvä niin, se on elämäntapa tai jotain.
On merkittävää tehdä tavoitteita, olla päämäärä. Keskittyä asioihin, jotka vievät kohti tavoitetta ja päämäärää. Kaikki muu on turhaa ja turhaa tekemistä tulee välttää.
On olemassa huonoja yhdistelmiä. Jos on ahkera ja typerä, kaikki tehty vaiva menee susille hyvin helposti. Jos on laiska ja haaveilija, suntyy kauniita haavekuvia jotka eivät ehkä koskaan käy toteen. Kumpi on parempaa, olla laiskuri vai olla ahkera?
En minä tiedä! Laiskuri ei tee mitään turhaa, jos ei tarpeellistakaan kuin pakon edessä. Ahkera taasen uuvuttaa itsensä lopulta, kuten Juice lauloi: Jos hyvin teet se kaiken aikasi vie. Täytyy siis olla keskitie jossain. Rutiinit joilla ihmine päivänsä täyttää... Rutiini ei ole kirosana, vaan se on pelastus, jos ymmärtää ensin pohtia, vasta sitten alkaa toimimaan, syntyy toimintaa joka vie eteenpäin, taantumusta ei tule ja edistystä tapahtuu. Älä hitautta pelkää, vaan pysähtymistä. Malttamaton ei jaksa kauaa keskittyä edistymiseen, jos eteneminen on hidasta. helposti silloin unohtuu koko tavoite... siksi päivittäisten rutiinien noudattaminen onkin edistymisen perusta, joka johtaa väistämättä eteenpäin menoon, vaikka sitä ei itse huomaisi.
Jos on varaton ja haluaa varakkaaksi... tarvitsee vain säästää tietty summa joka päivä, varakkuus tulee AjanMyötä. Jos on huonokuntoinen, tulee kuntoaan kohentaa joka päivä jonkin verran, kunto kohenee huomaamatta ajan saatossa.
Elämäntapa muutokset ovat yleensä ne asiat, joilla ihminen vaikuttaa tapahtumien kulkuun. oikopolkuja ei taida olla, itse vain joutuu tekemään ja näkemään vaivaa, mutta se on normaalia.
Alusta tulee silti aloittaa... vaikka lopputuloksen jo ennalta näkisi mielessään. Vuosi on lyhyt aika, vuosikymmen tuntuu pitkältä, mutta jos tavoite on varmasti olemassa ja siihen todella haluaa päästä... ihmisikä ei ole kovin pitkä aika elämänpolun kulkemiseen... siltikin aika usein loppuu kesken.
Hyvien asioiden tulisi olla jatkuvaa lisäämistä. Huonojen asioiden laita on toisin, se on jatkuvaa karsimista. Mitkä ovat huonoja asioita ja mitkä hyviä? Sen määrittelee se, mikä johtaa lähemmäs tavoitetta on hyvä asia, mikä johtaa tavoitteesta poispäin, se on huono asia.
Olen monesti huomannut, haluaminen on merkittävämpää kuin saavuttaminen. Kun jotain tavoittelee, sen eteen näkee vaivaa, pyrkii saavuttamaan tavoitteensa... vaan kun sen saavuttaa, menettää asia pian merkityksensä. Siksi ihminen usein havittelee turhaa, sillä turhaa on se, joka menettää merkityksensä ajanmyötä.
Terveys ei ole koskaan merkityksetöntä, joten sitä tulee tavoitella vaikka sitä ei olisi menettänytkään. Ennalta ehkäisy on parasta valmistautumista tulevaan. Tulevaisuutta ei kukaan koskaan saata tietää, vaikka aavistaisi, ennustaisi, opiskelisi kuinka paljon hyvänsä. Ennustaminen on helppoa kun sen osaa, mutta ennustaminen ei koskaan ole samaa kuin se kun joutuu elämään asioiden kanssa todellisuudessa.
Jos ennustaa: Rahojen tuhlaaminen johtaa vararikkoon ajanmyötä. Ennustus takuuvarmasti pitää paikkansa, mutta vasta kun on vararikossa, alkaa ymmärtämään millaiseen monttuun onkaan pudonnut. Siinä on ennustamisen ja todellisuuden iso ero.
Vahingoista tulee viisastua, ottaa opikseen, eikä alkaa kostamaan itseensä pettymistä muille tai itselleen. Mionä itse olen melkoinen mestari itseni piiskaamisessa... boin nolata itseni, rankaista itseäni, kostaa itselleni, tuhota sen minkä olen vaivalla rakentanut, ja itselleni vahinkoa olen koko elämäni syystä tai toisesta tehnytkin, vaikka itsetuhoisuutta minulla ei ole, silti jokin itsensä vahingoitaminen on usein toteutunut. En edes tiedä syytä asiaan, miksi toimin täysin nurinperoisesti itseni kohdalla, vaikka muita olen auliisti ollut auttamassa.
haen yhä itsekseni vastausta tuohon kysymykseen. Kysymystä ei koskaan ole esitetty, silti se on vain aina ollut olemassa, enkä itsekään tiedä varmaa vastausta asiaan. Lintu vai kala, minulta usein kysytään. En kumpikaan, olen vain luonnossa viihtyvä pohdiskelija, pyörittelen palloa vailla mitään tarkoitusta, vain siksi että pallo on olemassa ja minä sattunut syntymään vahingossa, kohdannut pallon tai pallo minut. pallo on pyöreä ja se pomppii... ja pallolla tarkoitan tässä tapauksessa elämää, enkä palloa, vaan elämää, sillä pyörittelen palloa ja siis tarkastelen elämää monista eri kulmista, pääsemättä koskaan perille siitä miksi elämää tarkastelen... se vain on joku osa aitoa sisäistä minuutta. Piste.
Ja alusta on aloitettava: Ensin tulee tehdä tavoitteet. Riittäväb suuret tavoitteet, kursailematta ja ronskisti vaan. Tavoitteiden tulee olla todella korkeat, muuten ne saattaa saada toteen liian helposti ja tavoitteet katoavat olemasta. tavoitteiden tulee kuitenkin olla käytännössä toteutettavia, muuten ne ovat vain mielettömiä haaveita, jollaisten luominen on silkkaa ajanhukkaa.
Alussa tulee siis pohtia mitä haluaa ja mitä toivoo. Sen jälkeen alkaa tavoitteet olemaankin jo selvästi mielessä, ja sen jälkeen vain tulee päivittäin toimia tavoitteiden kohti pyrkimiseen. Se kaava on noin helppo, mutta käytäntö... se ei ole helppoa, eikä nopeasti saavutettavissa... vaan se vaatii monesti koko elämänmitan. Mutta mitäpä muutakaan tekemistä ihmisellä olisi, kuin pyrkiä kohti sitä jotain.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
